Sri Lanka – Tea Country

Sri Lanka, the island of Ceylon tea

We have mixed feelings about Sri Lanka and particularly about Colombo. So many men tried to trick us into deals. Cheating starts from the lobby of the four star hotel. They try to trap tourists to get to temples or markets. The charge exeeds tens times the official rates. We have been cheated on our trips before so we can recognize those who are too friendly. Still it is irritating.

Buddha in a Colombo park

Buddha in a Colombo park

One of the well-dressed guys got talking to us when we were hoping to find lunch. He suggested us another restaurant than what we had seen at the Old Dutch Hospital that is changed into a western style shopping. Sea Food Restaurant, where he took us is actually good. I had the best pot of clams and prawns in Sri Lanka and the price was acceptable. Over the lunch the guy told us he was born in Malaysia, and got his Masters degree is economics in Oxford England and is now working with World Bank and living in Malaysia with a wife and two kids and driving a BMW. He did not know about Adam Smith or the present guru Dougie Adams in Oxford but he has made good business in investing money into gemstones. He has bought them in a few thousand dollars and gained four times the money in Europe during his business trips. All this he told to us, new friends, and took us to the jewellery shop. We did not buy any, and he never left his business card for us. In our case he probably earned just some tips from the restaurant.

Chinese construction site

Chinese construction site

We stayed at Kingsbury hotel by the port that is now an enormous construction site. The Chinese are building new harbour structures and two skyscrapers. The site looks from the 10th floor of the hotel like a boyish playground, cranes digging and moving stones, lorries driving them further away, tiny yellow dressed men everywhere still at 9pm underneath bright lights. The hotel was filled with Chinese colonels and the lobby with festive people, locals’ weddings. Wedding ceremony takes place in the morning but it follows with at least four days of partying within in different groups and different clothes. What an investment from the girl’s family!

Bride with an apparent mother and sister.

Bride with an apparent mother and sister.

We happened to be in Sri Lanka at the time of Full Moon. It means luck. The people get married, and family celebrations of all sorts take place. Two thirds of the population are Buddhists. The Hindis, Christians and Islamic people share roughly equal proportions of the last third. Hard feelings still exist between the majority Sinhalese (Buddhists) and Tamils (Hindis). Actually Tamils were brought onto the island by the British to work on tea fields in the 1800’s. The country got its independence in 1972 and a civil war between those two groups started in 1983 and the country was unsettled until 2010.

2nd class...and there's also 3rd. Luckily we got seats on 1st.

2nd class…and there’s also 3rd. Luckily we got seats on 1st.

We took a train to Kandy that has been the capital of the local kings for two and half thousand years until the British invaded the island in the 1800’s. The Dutch established their colony in Colombo in early 1600’s and brought spices and wood and elephant tusks and the rest of the valuables back to Holland and Europe for nearly two hundred years. The South West corner of the island was of interest of the Portuguese because this was part of the Silk Route, and they had to sail their ships to the South West of India by the Western side of Sri Lanka. The North side of the island is not accessible by larger ships because the waters there are shallow. The Dutch colony co-operated with the Sri Lanka kings, one of them even got a golden seat. That was taken to London but returned and is now situated at National museum in Colombo.

The Dutch Museum in Colombo is the worst we have ever seen. However, its shabbiness underlines how sad most of the Dutch were at the time. They were traders and solders, mostly men. Women did not wish to follow them to the remote island.  Also the tropical deceases attacked them even more often than the Portuguese. As aconsequence the men were sad and lonely and homesickness was driving them mad. Some of them took local wives but that was a major mistake because they lost their return ticket and never got back home. Most of these men eventually fell into rum and opium, and died young.

The Intercity train from Colombo to Kandy is advertised by travellers in the blogs. We got first class tickets. The lower classes were so full we might not have fit in. Families were travelling to Kandy to celebrate Full Moon. Most locals had four days off from work.

Friends in front of a tea plantation

Friends in front of a tea plantation

The scenery on the way up to Kandy and even further up the mountain towards Nuwara Eliya is green. The British established the tea growing business that still is the most important means of export for the country. We all recognise Ceylon Tea. The hills are covered with well kept bushes. There is plentiful of water coming down from the mountains. The waterfall called Ramboda is one of the most beautiful ones. We climbed up 1200 feet up the stones and sort of stairs to see the highest fall. No handrails, Reijo pushed me over the steepest stones. No injuries, just one of his lenses fell on to the softest spot, so we were lucky.

We learnt the process of tea making at Blue Fields Garden that is one of the factories. Black and green tea comes from the same plant. Black tea is fermented before the final drying process. BOP is the base of English Breakfast Tea. It has a delightful taste here! Tea from various fields is sold at an auction in Colombo. Global companies mix and match the tea and develop the different brands of their own.

Our bed & breakfast was next to a river where people had their bath.

Our bed & breakfast was next to a river where people had their bath.

Reijo had booked us a room upstairs a family home at Lewella near by Kandy. We could enjoy peaceful environment by a river, it was very different from the buzz of Kandy. The town’s traffic is even more disorganised than Colombo. In the countryside we enjoyed peace and quiet, but it still was a relief to come back to stay in a proper hotel at Colombo before getting onboard to Kochi in India. Or that was what we thought.

At the airport we were refused to board our flight because we did not have a VISA to India and our passport was valid just 5 months. The rules had changed. Two years ago we got the visa on arrival to Delhi and the passport validity then needed to be only the duration of the stay. These things can happen to world travellers and we will go and see Kochi another time!

A buddhist monk

A buddhist monk

 

Advertisements
Posted in Sri Lanka, Ceylon, Kandy, Colombo, Buddha Temples, Travel | Tagged , , , , | Leave a comment

Round the globe from Florida to Canada and then over the Pacific to Asia

Round the globe from Florida to Canada and then over the Pacific to Asia

We have learnt to travel light. For a four weeks’ trip across the Pacific Ocean on the cooler

Buchhard garden

Butchhard garden

side of the globe I filled just one cabin size bag for clothing and a rucksack for computer and camera and the wires. Oh God, why on earth there is so many wires and plugs!

Reijo has most of his luggage filled with camera stuff. I also take mostly worn out clothes to be left on the way to recycling. There are draw backs with this strategy – in Vancouver and all of British Columbia it is raining most of the time in late November, and the two pairs of shoes I had with me were not fit for the weather. So we had to forget hiking in the National Park where the red wood grows thick and strong.

But we saw the best of all plantations on Vancouver Island– the Butchart Gardens. It covers 22 ha or 55 acres, and began one hundred years ago as the limestone quarry was worked out and the

Pirjo and Mari

Pirjo and Mari

scenery needed a facelift. Jennie Butchart decided to fill in the crevasses with plants and flowers, streams and ponds, waterfalls and fountains. Today the garden is like a magical dream. The lookout over the sunken garden offers the first enjoyment on the tour around. Japanese garden is full of different shades of green, stones and stairs, water sounds and birds singing. Rose garden in November is not as its best but the vines are nicely covered with fir. The Italian garden with its statues and marionettes is a delight coming up with Christmas decoration.

Butchart garden is still owned by the family, they keep up the place by employing vancouver-3gardeners and volunteers. Altogether 500 people work there if not daily then at least a few times a week. The result seen by us visitors is perfection, not a single twig coming out awkwardly from any bush, no leaves on the paths, the grass is evenly cut and the dead flowers have been collected from stems. We would not have found this place if our good friend Mari had not driven us here. She enjoys winters on Vancouver Island writing and volunteering in Milner’s garden, another garden with a great story of a close relative of Churchill.

Mari took us to another garden in Victoria, a small but enchanting, a previous home of Prince and Princess Nicholas Abkhazi. I did not even know that a country called Abkhazia exists. It is now part of Georgia, Russia but before the revolution in the early 1900’s Abkhazia by the Black Sea was a wealthy kingdom. The crown prince escaped his country to Europe and met a wealthy Shanghai born heir of a British family in Paris just before the First World War. They fell in love but the situation did not allow them to continue the relationship except in letters. The Germans caught up the prince, and Japanese interned Peggy in 1943-1945. The couple managed to meet again immediately after the war, thirty years after their first encounters in Pairs, and the love was immediately in the air. They married and bought a lot, a rocky hill in Victoria, built quite an ordinary home and established a garden that they both cared. As she died in 1994 a few years later than him, she donated the garden to the county of British Columbia. The garden is not as well looked after as Butcharts’ but it is not difficult to imagine Peggy to still walk along the paths. The house is a Tea Room and rented out for any happy family events.

The castle

The castle

As we have lived in England and seen castles, Mari took us to Craigdarroch Castle built in the late 1800’s by Robert Dunsmuir, a Scottish immigrant who made his fortune from Vancouver Island coal. We had to try our best to imagine the views from the 4th floor tower, as the castle was originally surrounded by a large garden. Robert died within a few years he finished the beautiful castle. His wife did not give out fortunes to their two sons whom she did not regard strong and powerful enough. She kept the businesses going and eventually died 1908. Her children and grandchildren did not want to have anything to do with the castle or coal or anything else their parents had built. The garden was sold in 144 lots and now the hill is filled with homes. The castle became a hospital, music school and government offices, now it is redecorated with same period furniture to tell about the lifestyle of coal barons in Victorian times.

Buchard Garden

Butchard Garden

Vancouver itself might have had a lot to see but this time we decided just to check the old town and saw the famous gas powered clock from the late 1800’s.

 

 

 

 

Tokyo at awn

Tokyo at awn

 

Tokyo – one of the busiest metropoles in the world

We have been in Tokyo twice before and have seen the obvious tourist attractions such as fish market, temples, Tokyo tower, quite a number of parks, even a karaoke bar, salsa restaurant, and lots of sushi and sashimi venues. Still we enjoy Shibuya region that is filled with video screens, lit up signs and advertisements, music and so many people that it is difficult to walk in any other speed than the rest of the passers by. Shibuya is the venue filled with stylish Japanese, all dressed up for winter in black, grey, light brown and pilot green except a few Lolitas who dress up to show off. They are not necessarily young girls. The motivation is to be seen. An old lady had a greenish blue outfit all matching with a hat and 100 denier stockings, but she also had white lace bursting out from the shoes and under the hem of the coat.

At Tokyo zoo

At Tokyo zoo

Seafood is excellent in Tokyo and the best price quality ratio could be found in most bars in Shibuyta. We had our lunch standing around a bar. The specials were too difficult for us to figure out but the menu with pictures was relatively easy. We picked up a lunch built up with six different fish-rise bits, which were very difficult to pick up with the stick and fit in the mouth in one go. A lady next to me looked at us and suggested to eat with fingers instead. Then it was possible to bite half of the lot first and not dropping the other half either to the floor or to the soy bowl.

Ueno Park was a new experience for us. It is one of the large parks, the most popular attraction there is the Zoo. We thought of walking around it but eventually could not find a path. Actually we were lucky as we saw an Asian lion and gorillas, and some lemurs we have not seen before.

The national museum is situated in Ueno. It tells about the Japanese history via art for

National museum

National museum

about 5000 years. The most intriguing objects are samurai costumes. The amount of work that has been put into each of them just confirms how important the man wearing it has been. Females have also used beautifully sown garments. The most delicate items are the Japanese paintings starting from the 12th century. The wall textiles from the middle ages look modern. They were often used on folding screens or sliding doors. The art was mixed with poems and Buddha’s thoughts, pictures and calligraphy, maybe also music and other sounds, sort of multimedia of the time.

Vincent van Gogh’s work was presented in one of the art galleries. We did not enter it, because we have seen his work in the museum carrying his name in Amsterdam, but I did not now until now that van Gogh had taken a lot of input from Asian art, both from Japan and from Korea in the 1860’s. He was clearly present also in Seoul in several places, in teacup porcelain and in street art.

 

Seoul – one of the most modern cities in the world

I did not realise that Seoul is freezing cold in early December. I had to wear all my clothes on top of each other to survive. Next time I will not start a world tour from Florida where we have just light sweaters, nothing in real 100% wool. And that would have been needed!

Shopping in South Korea is not wise either. Just everything is so horribly expe

Lotte Center

Lotte Center

nsive that it makes me wonder how much Koreans really earn. We could not see any poor people. All were wearing nice, quality clothing and driving nice cars. The economy in South Korea has developed fast. In the 60’s when the war was finally over and South and North separated, both parts of the country were poor but the South started to grow and it has grown rapidly since then. The companies like Hyundai, Kia, Samsung, LG as well as Lotte entertainment company are doing extremely well and not only them, the music and film and literature have all developed into the best standards of the world. People seem to do well. We saw Ceox that is a conference and new business center, just one example of the growth still continuing.

Seoul view from Olympic Park

Seoul view from Olympic Park

The threat from the North exists, but I don’t think the young people think much about it because they believe in the future. The old philosophy developed ever since the 600’s based on thoughts of Buddha and Confucius has been the driving force. People trust each other, respect each other both the old and the young. The Koreans have not started wars, the female president has succeeded to negotiate cross over posts on the border so that people could go and see their relatives. The country was originally much larger than the North and the South, it also covered Manchuria that is now divided by Russia and China. Koreans have urged to talk with the attackers, the Japanese tried to invade them several times in the late 1500’s and the Manchus followed. Korea was under Japanese rule since 1910 before the Second World War.

Modern Seoul

Modern Seoul

We went to see the old palaces. Changdeokgung was built in the forest in 1405 for the royals to enjoy summers under the pine trees along with nice streams and ponds. Even tigers wandered in the forests at the time. As Japanese burnt down the main palace called Gyeongbokgung, the royals settled down to Changdeokgung for 270 years. Guyeonbokgung was rebuilt in the late 1800’s, and then the architects took a lot of impact from China. The colours and motives of the Korean temples are peaceful compared to the ones in Japan or China, but the set up of the different buildings inside the walls are very similar to the Chinese ones. After a couple of palaces they seem to resemble each other so much it is difficult to see any differences any more.

Close to the palaces there is an area called Bukchon. It was built in the Middle Ages to house important government officials and other families close to the royal family. The buildings are picturesque and still in use, that is families live there. We stopped by a Tea House called Gahoe Hankyunghun, a new building but beautifully constructed in the old style, and the best of all was a wonderful cup of tea.

Zaha Hadid designed this Design Plaza

Zaha Hadid designed this Design Plaza

Koreans eat more meat than Japanese for obvious reasons. The barbeque cooked at the table was a delight. We found our way to walk along SamCheon-Dong –street, got to see Moomin-shop and ended up to Man Jun –restaurant eating bulgogi, beef with different herbs and greens accompanied with soup.

The most enchanting venue we saw is Dongdaemun Design Plaza, DDP, that is just an amazing building for design and technology. The architect of this building is Zaha Hadid, the female architect who had her office in London and who died in March this year. We saw her exhibition in Venice last summer. She was just 65 years of age and made most of her extraordinary designs over the last 15 years. This one in Seoul is a venue where design will produce new design and happiness. The led lit roses in the inner court of the building block makes anyone smile.

Sushi in Tokyo

Sushi in Tokyo

 

 

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Though we gotta say goodbye, for the summer 2016 in Italy

20160909-untitled035-panoThis summer we had friends visiting from Finland and the United States. As both our downstairs neighbours and another couple of friends in Stresa are British, quite a few of the events have taken place in my broken English, so I am venturing to write in English again.
Four themes came up this summer, friends, wine, food and talks. I really give value for good friends, as sharing experiences is essential in life. We travelled with friends, and talked and talked. We saw the Arctic Circle and wilderness of Norway and Finland. And we saw the palaces of Venice three times and quite a few historic places in Italy. Wine is delightful and at its best with good friends. Food when prepared in the kitchen from the original ingredients is an enjoyment in Lapland, Norway, Finland and Italy, again particularly with good company.

img_8305Venice is a location that has attracted people coming afar from all over the world for over a thousand years. In the very beginning Torcello, now the farthest island in the lagoon, was the initial spot for trading between the East and West. Around the year 800 all sorts of unpleasantness tried to creep in over the short passage between the land and the island, and the merchants moved their warehouses and kiosks to now the main island of Venice. The construction of the palaces started, some merchants even got the relics of Mark the Evangelist from Alexandria and buried them in the basilica of the Dodge, next to his Palace. The wealth succumbed until the 16th century when Vatican and the European royals got their gold from South America. The palaces in Venice have been designed and completed by the best architects, constructors, sculptors, painters and artists between since the 11th century. Money, gold and anything precious was there. And still is, we just gasp and wonder turning around St. Mark’s square or along the Grand Canal or when stepping into any of the palaces.img_8279
Somebody had told our American friends that Venice could be seen in a day. Maybe yes, if one considers Venice as St. Mark’s Square and immediate ally ways around it towards Ponte Rialto. At the daytime that area is filled with tourists, so much so, that it is difficult to walk or even gaze anything as once you take off your eyes from your friend he might disappear in the crowd. At night St. Mark’s square is more pleasant. Then the giant cruisers stop boating their guests to and fro, and the visitors staying outside Venice leave. We peeked into the iron gates of the basilica, walked along the arches, stopped by the oldest café bars like Florian and Quadri. Those have been serving coffee and pastries or other food from the 18th century. The most famous people of their time have viewed the same frescos on the ceilings and walls and in case you have enough money in your pocket you might sit down on the same cushions the royal bottoms have touched. The classic music is and has always been played by young talents of the time.
And no cars, just boats, even ambulances fetch their patients on water. Too many people! The author Donna Leon has escaped. She still writes and loves the city but cannot take the amount of people any longer.
I also love Venice but I would hate to live there. I could spend another afternoon at Peggy Guggenheim’s garden any time again. I could walk off from Hotel Metropole along the tiny passages to find Ristorante Oliva Nera any night, and end up either there or at a simple osteria next to it. I cannot forget the face of the waitress at the door of Trattoria Gazzettino as I asked her is this the restaurant that tells in one of the ads glued on the wall inside: 99% off tomorrow. She panicked and said: That’s a joke. Yes, of course, but I just wanted to know.
The population of Venice, Italy is a bit less than in Bradenton, Florida, 50.000 inhabitants. Every year some 30 million people visit Venice. Most of them buy some jewels made of Murano glass or masks painted by local artists, possibly also lace in Burano. The threat comes from China where they produce anything. The Venetian shopkeepers have started to show their signature or stamps on the products but if it is cheap one could be sure even the certificate is forged. The best designs are at the shop on Rialto Bridge called La Perla, but visiting it means spending money.
I had no time to see Biennale. This year it presents environmental friendly architecture. Instead with my friend Päivi, we went to see the exhibition of Zaha Hadid , world renowned female architect who died at 65 last March just when she was setting up her own show in Venice. She was not invited to Biennale. Her work is monumental, airport buildings, railway stations, shopping malls, Olympic stadiums, etc.

img_8481Barbaresco is a small town, actually a village in the Langhe Valley. We love to go there and buy some good wine, not as famous as in the near by town called Barolo. We love to eat well at Rabaya.
This June we found Agriturismo Rivella. All family is involved in the business. Silvia is has the keys to four rooms, her mother is helping, husband is working with her in the kitchen and brother Enrico helps dad Giulio at the winery. Their story how to grow and produce wine reaching DOGC Barbaresco ensures everyone that the income is not an easy gain in that field. Picking the grapes is not the toughest of jobs. Pruning the vines three times a week in summer is much harder. Managing the fermentation is half automated in the huge steel barrel surrounded by water pipes and thermostats but keeping track of the wine ageing in a number of barrels is time consuming. Changing, cleaning, measuring and rolling, bottling, labelling, and eventually selling, it all is a commitment of nearly two years or longer as the producer keeps storage.
We saw the growth of Nebbiolo grape in June and July and saw the first harvest in September. The first berries are collected for rosé wine. The slopes not getting enough sun are reserved for white wine. Roero Arneis is the brand. But Rivella has just Nebbiolo. It is harvested as late in October as the sun casts its beams on the slopes.
Greatest experience of all is to swim in the infinite pool of the Rivella family and watch the wine fields sweeping down to the valley. In the horizon there is Neive, one of the most picturesque medieval towns on top of hills. It is just three kilometres away. Maybe next time I should walk the distance to make sure I can eat what ever I like at at Cantina del Rondo at the bottom of the hill.

img_8523Florence is a city of art. It is actually Päivi, my great friend, who found the little hotel Medici a number of years ago. It has just two stars, meaning no bathrooms in the rooms, no air-conditioning but its terrace on the sixth floor is amazing as the dome of the cathedral is so close that the people climbing on to the viewing balcony could be seen. We always stay there, and walk to the main attractions within minutes. The only challenge is to drive to the hotel, as the streets are very narrow and actually it is no-drive zone. The hotel reception eventually calls the police, and tells them that this registration number should not to be fined. The tourists are needed, and the hotel owners have some guys who lock the car somewhere and drive it back in the morning. This time we had major problems to find the way out from the city. The navigator turned us over and over to a number of cull-de-sacks. We ended up escaping over the pavement to the road and got a touch down from the bottom. It hurt.
img_8518Even if I have been several times in Uffici, I just cannot stop being amazed by the works of the 15th century. Botticelli’s Primavera is ever more beautiful and unique, Uccello’s horses are naive, and could be painted in the 20th century rather than five hundred years earlier. Some day I will have time to get into the Palace Vecchio, and see more than just the entrance hall and now the copies of the famous artists. Somebody hit Michelangelo’s David with a hammer in the 80’s, and now the real one is kept somewhere inside.
This year we had the chance to stay one night at Fiosole, the hill by the old city of Florence. Fiosole used to be another city fighting against Florence until Middle Ages. The Etruscan ruins are the largest I have seen. Their stonework resembles Inka ruins in the South America. The Romans built using mortar. The ancient theatre and baths are built with small stones and bricks. The coldwater pool looks pretty modern, the hot tubs are round like today. Not much changed in the spa structures in two thousand years, though only men carried out roles in the theatre and showers were not used daily. The Queen Victoria had a bath every third week, and this happened just two hundred years ago, so smells of even the healthy people from those times would be horrified for anyone today.

Our good friends Jukka and Ulla invited us to Lapland to see their cottage. We had a plan to go there already two years ago, but eventually this August we bought flight tickets to Kittilä, the airport far above the Arctic Circle. The stay with them was a treat. We enjoyed freshly picked mushrooms and fish with some berries and other Finnish delicacies. From the sauna window we could see the forest and the stream. After the bath their fireplace gave warmth to the already cooling night.
Jukka drove us to Saana, the mountain we got engaged in June 1982, and to Lofoten, the islands from the West Coast of Norway, still above the Arctic Circle. The temperature is around 15C (60 F) all year around on those nearly bare islands, due to the Golf Stream reaching the shore. We slept in wooden cottages built on poles over the sea, originally for the fishermen waiting for the cod to swarm in to breed every February. In summer the sun is shining even nights through for two months waking up the plants and flowers on the rocks. In August the summer had gone, the ashes were turning red and the waters in the bays so cold we did not venture in. But the colours of the seas were turquoise in some sandy spots just as in Caribbean or Sardinia. The artists in the small villages are creating work and living life off from the urban centres. On the way back to the Finnish Lapland we passed Kiruna, the mine area of Northern Sweden. The sparsely populated areas from Kiruna to Tornio River inhabit several language groups. Some speak Swedish, some Finnish, and some different Lappish dialects. The economic status of the family could be easily seen from the broken or maintained yard, either rusty cars and hinges missing from the doors and windows or shiny vehicles and newly laid bricks.

img_8399Lake Maggiore never looses its charm. Diane our neighbour visiting from Bradenton introduced us to Francesco and Casa Bava in Cannobio just round the corner from Stresa and Verbania, just 30 minutes drive away. The cantina there has structures over 400 years old. Francesco’s grandfather started selling wine from the cantina, and now the tasting facilities are mind blowing. Isola Bella, Isola Pescatore and Isola Madre are there in front of us, and every summer we take a boat to visit each of them at least once again. Our friends were amazed of the wealth in and around the Villa. The daughter of the Borromea family that still owns the islands and most of the lands around got married on the island with the niece of the Duke of Monaco one year ago. And this year the London Symphony Orchestra visited Stresa to play most perfectly again. This time conducted by Noseda, the guy artistic director of Stresa Festival

Posted in Italy, Life, life style, Travel | Tagged , , , | 5 Comments

Las Vegas, Grand Canyon & Valley of Fire

Las Vegas, Grand Canyon & Valley of Fire

IMG_7519

Spring in Las Vegas

IMG_7531

Paris, Las Vegas – Casino behind the bar area

 

 

 

I could have sworn last spring that the trip to Las Vegas then would be the only one in my life. Gambling is not my piece of cake neither high life but still Vegas is amazing, a city like a heave of ants in the middle of nowhere. It is one of the very few cities in the world full of hotel capacity, only Orlando might have similar number of rooms for travellers. And this time Reijo was invited to attend a conference with over 40.000 visitors. I could just wander around the city.

I had booked tickets for a show before hand, this time Las Vegas, The Show that is an old time performance with the showgirls in their high heels, feathers and plumes and a few singers memorizing songs of Frank Sinatra, Elvis Presley and even Elton John, all those guys who have performed in Las Vegas over the years. This show tells about the history of Vegas. It starts with a set of old signs. That made me go to see the Neon Museum and as things lead to one another I eIMG_7583nded up seeing Mob Museum telling about the criminal history of Las Vegas.

Some of the casinos developed bad reputation in the 50’s with mafia links, skimming the money to organized crime to Chicago, New York, Miami and many other towns where the families trying to accelerate their wealth in any way. Some of the Hollywood actors and actresses might have benefitted from mafia. Maybe the election of John Kennedy as the president had some links with mafia, anyway his shooting for sure. The museum also shows the latest revelations; the management of FIFA was making deals for the soccer world championships for the years 2018 and 2022 when the boss had to come down. The Mexican drug king, El Chapo escaped a prison twice, first in a laundry basket and then through a tunnel dug through his bathroom in 2015. In January 2016 he got caught as he was approached by Sean Penn. He prevented to discuss a film to be made on El Chapo and connected him with a famous actress with whom El Chapo exchanged some SMS-messages. Those led the police to the spot where he was hiding.

 

IMG_7587Cirque du Soleil is the best one can do in Vegas. There are eight shows going on at any eve. We have now seen Love, a story about Beatles, and Zarkana, a fantasy, and I would love to see more. The art of circus combined with world-class musical performances is just great.

IMG_7550

Luxor, one of the casinos, has established a museum for Titanic. One of the rooms is a recreation of the board of the ship on a starry night when the iceberg was looming. A piece of the concrete wall of the ship once covering two first class cabins from the waves is shocking to see. Some of the small items like coffee pots and cups from the second-class department or stories about the people who travelled across the Atlantic on that April 1912 were touching. Mellvina Dean was just two months old when she travelled with her mom, dad and brother of two years old from Southampton to Kansas City where her dad was planning to open a tobacconist shop. As she might have been the tiniest of all onboard, she and her mother and brother were placed in one of the first lifeboats. She took part in many Titanic related events later in her life before she died in 2006 at the age of 96.

IMG_7602

 

Grand Canyon

We have all seen a lot of photos of Grand Canyon but still none of them can grasp the volumes. It overwhelms our senses, 277 river miles long, up to 18 miles wide, and a mile deep.

We drove to South rim and stayed in a historic museum called El Tovar established in 1905. Its name honours the Spanish explorer Pedro de Tobar who led the first expedition to Hopi Indian country in 1540.

Reijo’s  photos tell more than a thousand words.Grand Canyon panoraama

Grand Canyon 2

 

 

 

 

Grand Canyon 3Grand Canyon Pirjo ja Reijo

 

 

IMG_7630

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valley of Fire

Valley of Fire derives its name from the red sandstone formations, from the shifting of sand dunes during the age of dinosaurs. I had not heard of the place that is one of the points of interest for anyone wishing to see something extraordinary. It is just an hour from Las Vegas, so an easy access to the airport and back home to Bradenton.

Again the photos tell more.

Valley of Fire - arch

 

In case anyone of you would like to read our stories in Finnish please click in kulkurijajoutsen.theme.cloud

 

 

IMG_7529

Paris, Las Vegas

 

IMG_7557

Golden Nugget, one of the first casinos in Vegas

 

IMG_7540

 

Tinned tomatoes were cocaine, imported to a pizza chain in the US in the 60's.

Tinned tomatoes were cocaine, imported to a pizza chain in the US in the 60’s.

 

 

 

Teapot used in the second-class restaurant at RMS Titanic.

Teapot used in the second-class restaurant at RMS Titanic.

Grand Canyon 1

 

 

 

 

 

IMG_7664

 

 

IMG_7661

IMG_7662

IMG_7647

 

Posted in arkkitehtuuri, omatoimimatkailu, Uncategorized | Tagged , , | 7 Comments

Cancún and/ja Costa Rica

Lake Arenal in Costa Rica

The summary of our Christmas trip of the year 2015 in English

We seem to be doing one exotic trip each year. As we had nothing special cooking for Christmas, Reijo made a plan already in June for a trip to Central America. It was a success in all fronts.

Let-410 Turbolet

Let-410 Turbolet

The challenge was to travel for three weeks with luggage that we could take onboard a small aircraft. We flew from Miami first to Cancún and then to San Jose in Costa Rica on standard American Airlines flight but the passage from San Jose to Puerto Jimenez in LET-410. That has just 16 seats. Our final destination for Christmas was a jungle lodge called Bosque del Cabo at the southern tip of Osa-peninsula. It was a remote venue. After the bumpy flight over the mountains we had a bumpy 40 minute truck drive along the worst roads we have so far experienced. The limitation of  the weight and the size of the luggage meant that we left out hiking shoes to leave space for camera equipment. So we walked in sandals along the paths, but fortunately I did not see snakes, just a few poisonous frogs. Despite the limitations I took my red Christmas outfit, the one I have worn since 1991 every Christmas Eve.  The dress received respect from our fellow travellers in the jungle.

Cancun kitesurfer

Cancun kitesurfer

Our first stop was Cancún in Mexico. We stayed for one week with our dear friends Jan and Jerry at their timeshare venue, Royal Solaris. This was our first experience of all-inclusive.  The gourmét restaurants and the service were overwhelming. The pools, the beach and the functions in the evenings were something we have not experienced before. Before this trip we have opted for economical hotels within the local life. We always try to learn about the culture, nature and history.

El Rey Maya ruins with an Iquana

El Rey Maya ruins with an Iquana

Cancún is built for tourists to relax and have fun. We enjoyed the beaches but we also saw some ruins. The service options included one bus tour to a historic venue called Coba. That used to be a toll city around 500 – 800 AD. Also, just a few hundred yards from Royal Solaris we saw ruins called El Rey, a Mayan village that was active around 1300 – 1500 AD.  Along the line of exclusive hotels just opposite El Rey, there are ruins of a hotel built in the late 1970’s. That was

Hotel ruins after Wilma of 2005

Hotel ruins after Wilma of 2005

destroyed by the hurricane Wilma in 2005. As I was reading a science fiction called War or Worlds by H.G. Wells, published in 1887 about Martians’ invasion, these very recent ruins startled. This wonderful world we live in might not be the same after 800 years. Will the future “people” try to figure out what we actually did and what for in these pampering spas and indefinite pools?

Costa Rica is even more beautiful than what I expected. Reijo had chosen the venues for photos, so he knew more. The volcano Arenal was peaceful and the skies cleared for Reijo to get the shot he hoped for. The local people never guessed that the hill covered by thick jungle was a volcano until 1968 when it blew off. It had murmured for some time, but the people did not understand what the odd sounds were. The water of the river had also got warmer.  An odd cowboy got some inkling. He warned his neighbors before fleeing on his bicycle following the birds. Since then the volcano has burst several times until 2010 when it went into sleep except sometimes throwing off a few burning stones and steam.

Arenal volcano

Arenal volcano

The most touching event happened in Osa-peninsula. We had the possibility to assist some 70 newly hashed sea turtles to the ocean. If only some of them could survive!

Monteverde is cloud forest but not in clouds any more. Global warming has caused some of the strange frogs disappear and the same has happened to some special ferns. The sunshine breaks through the leaves of high trees down to the hiking tracks. The guides help to spot different species of plants and birds, even some rodents running in the growth. Hundreds of orchids grow there, a vast number of different humming birds, and butterflies. The most charming butterflies we saw at  Monteverde Butterfly Gardens. As I listened to a young biologist I started to care for most peculiar bugs. They all seem to have an important role in the universe.

Violet headed hummingbird

Violet headed hummingbird

Monteverde El Trapiche coffee farm

Monteverde El Trapiche coffee farm

Finns drink more coffee per capita than many other people. Some of the coffee sold in Finland is exported from Costa Rica. Obviously we wished to learn about coffee, and visited  El Trapiche .  It is a family run farm offering an educational tour on coffee production. They still grow coffee but no longer dry the berries and peal the two layers of skin to get the beans out. That is now done in the producers’ cooperation. They also explained how sugar cane and cocoa is grown and how they are processed into sugar, alcohol, and chocolate.

San Jose. Young attending a fruit stall

San Jose. Young attending a fruit stall

We had a break in San Jose after the rainforest and cloud forest before going into the jungle in the South. An apartment hotel in the city offered us the possibility to have our clothes washed, and we could relax watching TV, we even had a decent wifi connection. San Jose is similar to most of the capitals in developing countries. Not much to see in terms of architecture or parks and avenues, but San Jose as all capitals has a number of museums and a historic city centre.  We even got tickets to a show at the national theatre. An all-women band called Chiaroscuro played Latin rhythms. The music was most enjoyable and professional, but the atmosphere was very different from the orchestral events we have experienced. A

National thetre, San Jose

National theatre, San Jose

woman next to us spoke English. She was a professor of psychology. She told us that the members of the band were feminists as most of the audience including a minister of the cultural affairs. Also the vice president was there.  We were told that women’s possibilities in the political or professional field in Costa Rica are gradually developing due to these strong women.

Costa Rica has 4.7 million inhabitants. That is roughly the same as in Finland. In the museums we learnt  how the Spaniards came into Central America in the early 1500’s, and how they traded glass beans into golden items, and forced the people to do that when they no longer were willing. Eventually the social and political systems were built up according to the European philosophies. Now the  social and political status in the country is stable, and the economy is higher than in most of its neighbouring countries. Coffee pickers come from Honduras just like a few years ago Finland received a number of hard working people from Estonia, and the UK capable handy men from Poland as it joined the EU.

Our balcony in Bosque del Cabo. View over Pacific.

Our balcony in Bosque del Cabo. View over Pacific.

Bosque de Cabo , the jungle lodge in the South is run by an American couple, Kim, a lawyer, and Phil, a biologist. They live on the property with their two small sons. Phil has invested in the property for twenty years . At the moment the couple has some 750 acres of land. It is changed from agricultural area back to wild life. Now it is squirming with four types of monkeys, koatis, some rodents, even armadillos, and lots of birds including toucans and parrots. The hiking tracks are well kept for the tourists to get into the wilderness. Some 500 steps lead down to the Pacific, and other a bit less steep descent down to Golfo Dulce. Several other paths circle around.  Motion detection cameras film pumas and jaguars gazing during the nights.

Spider monkey at Bosque park

Spider monkey at Bosque park

As the lodge had just a few cottages and roughly 30 guests it was easy to get to know others around the pool and the restaurant. We learnt great aphorisms, such as “let the last cheque bounce” as a guide to use your time and money while you still can. We learnt about the issues related to Global Warming, the wild life, people’s impact to science such as studying the effect of the pesticides and chemical disasters to health, the business of effect creation in the movie industry, we also learnt what sort of problems are brought to defence jurisdiction.

At Christmas we were able to get connection via Wifi to Skype and call some of our dearest in Finland. In Florida we had a pile of greeting cards and gifts waiting for us, and the bathroom renovation on its way.

Bosque del Cabo. A river meeting the Pacific ocean

Bosque del Cabo. A river meeting the Pacific ocean

Hyppy joulun yli viidakkoon

Joulu on parhaimmillaan yhdessäoloa rakkaitten kanssa kuusen, kinkun ja glögin aromien leijuessa saunatupaan, kun joulupukkia odotetaan ja lapsuudesta tutut sävelet soivat kynttilöiden välkehtiessä pakkaskiteisiin ikkunoissa. Niihin muistoihin voimme palata koska tahansa ja ehkä vielä joskus sellainenkin tulee eteen. Koska muutaman kuukauden välein etsimme pallolta yhden eksoottisen kohteen, yhdistimme Costa Rican ja joulun. Aloitimme ennen joulua myös kylpyhuoneremontin. Kun amme, suihku ja pesualtaat lensivät ulos, niin mekin.

Cancun. Pirjo with Jan & Jerry

Cancun. Pirjo with Jan & Jerry

Itsenäisyyspäivän aikaan otimme rennosti täysihoidossa Meksikossa. Saimme ystäviltämme Janilta ja Jerryltä kutsun lähteä viikoksi heidän kanssaan Cancúniin. Heillä on siellä lomaosake, timesharing-sopimus. All-inclusive -paketilla ravintoloiden menuista voi tilata annoksia mielin määrin ja koktaileja ja viiniä niin paljon kuin huvittaa. Silti uima-altaalla ei näkynyt känniläisiä eikä käytävillä tai tanssisaleissa heilunut örveltäjiä.

Ruoan ja juoman lisäksi Royal Solariksen täysihoitopaketti sisältää yhden linja-autoretken. Jokaisena päivänä on ohjattua liikuntaa, uima-altaalla järjestettyjä kilpailuja, tanssitunteja, snorkkelisukellusta, illalla teatterin täydeltä turisteille muokattua kulttuuriantia ja aamuyöhön kestävää omaehtoista tanssahtelua elävän musiikin tahtiin. Lisämaksusta saa kokea rajumpia urheilulajeja, liitelyä veden yllä tai alla, kalastusta tai veneilyä muuten vaan.

Lunch at Royal Solaris

Lunch at Royal Solaris

Cancún ei ole tavanomainen kohde meille. Emme ole tähän asti harrastaneet neljän tai viiden tähden hotelleja. Teemme matkoja tutustuaksemme paikalliseen luontoon, kulttuuriin ja historiaan. Cancúnissa sitä on vähän, sillä runsaan parinkymmenen kilometrin pituinen kannas on jono toinen toistaan komeampia hotelleja. Paikalliset asuvat niemen kärjessä, hökkelikeskustassa. Samanlaisia halpalaatikkokeskittymiä on joka kehitysmaassa. Onnistuimme silti löytämään Maya-historiaa vain muutaman askeleen päässä Royal Solaris –hotellista. El-Rey –niminen asutus oli oppaan mukaan tuhoutumassa siinä vaiheessa kun espanjalaiset löysivät sen 1600-luvun alussa.

Cancun beach

Cancun beach

Keskiajalla rakennetussa Maya-kylässä oli silloin enää muutama asukas. 1300-luvun temppelien pohjarakenteista löydetystä esineistöstä kävi ilmi, että tälläkin Maya-heimolla oli kauppayhteyksiä laivoilla kaukaa tulleiden kanssa. On saatu selville, että Cancúnissa asunut yhteisö oli pitkälti sisäsiittoista, mikä saattaa olla yksi tuhoon johtanut syy. Nyt vain kaskelotit asustavat raunioita, jokunen krokotiili on näkynyt. Käärmeistä opas ei varotellut. Temppelien alle haudatuilla on kuusi sormea aivan kuin Hemingwayn Key Westin talon kissoilla. En tiedä liittyykö kuusisormisuus älyllisiin ominaisuuksiin, mutta kuusivarpaiset kissat ovat laiskanlaisia.

El Pueblito hotel destroyed by hurricane Wilma in 2005

El Pueblito hotel destroyed by hurricane Wilma in 2005

El Reytä vastapäätä on vuoden 2005 Wilma-hurrikaanin tuhoama hotelli. Ties mitä maailma tuo tullessaan. Ehkä runsaan viidensadan vuoden päästä Cancún on raunioina ja uusi kulttuuri, mikä sitten liekään, tutkiskelee veden ja tuulen tuivertamia seiniä ja ihmettelee millaisia me siellä asustaneet tai käyneet ihmiset olimme. Siihen ei ole kuin parikymmentä sukupolvea, hitunen ihmiskunnan aikajanalla. Muistan 1870-luvulla syntyneen isäni isoäidin ja saatan nähdä veljenpoikani pojanpoikien lapsia, joten ikäiseni elämänkokemus voi käsittää kahdeksan sukupolvea.

Osa mayoista selvisi hengissä espanjalaisten maihinnoususta. Nykyisin heidän jälkeläisiään on runsaat kahdeksan miljoonaa, suurin osa Meksikossa. Mayoilla ei ollut kultakaivoksia vaan ainoastaan jadea, josta vuoltiin työkaluja ja koruja. Kultaesineet oli saatu muilta heimoilta ja kansoilta vaihtokaupalla. Mayat neuvoivat espanjalaisia jatkamaan kullanhakumatkaansa atsteekkien asuinsijoille, nykyisen Meksikon kaupungin lähistölle. Geenien perusteella mayat ja atsteekit ovat eri porukkaa, atsteekit tulivat aiemmin Etelä-Amerikkaan pohjoisesta kun taas mayat oletettavasti saapuivat laivoilla Aasiasta. Sen erottaa heidän ruumiinrakenteestaan ja kasvonpiirteistään edelleen.

Nococh Mul. Means in mayan language "big mound". 42 meters high.

Nococh Mul. Means in mayan language “big mound”. 42 meters high.

Tutustuimme mayojen Cobaan, joka oli 60.000 – 70.000:n asukkaan taajama parin tunnin bussimatkan päässä sisempänä niemimaalla. Coban loistokausi 500 – 800 jaa perustui tullin keruuseen satamiin tullutta tavaraa rahdattaessa sisämaahan atsteekkien ja inkojen maille. Ylhäisö, muut jalosukuiset ja papisto, luokkaa 30.000, asuivat kaupungissa muurien sisällä. He muokkasivat ulkonäköään. Jalosukuisille lapsille laitettiin heti pienenä tiukka puukypärä, jonka sisällä päästä kasvoi korkea ja kulmikas. Samantyyppistä pään muodon muokkausta tehtiin aikoinaan Egyptissä. Aikuisten yläluokkaisten mayojen hampaisiin kairattiin jalokivikoristeita ja iho tatuoitiin käärmekuvioisiksi. Ihminen ei ole keksinyt juuri muuta uutta sillä saralla kuin ihonalaisten silikonien lisäykset huuliin, poskiin, rintoihin ja takamuksiin. Yksi tyttö hotellimme baarissa oli kohottanut rintojensa lisäksi istuinlihaksistonsa niin suuriksi, että hän joutui merengue-tanssin pyörteissä jatkuvasti hinaamaan sukkapuvun helmaa pakaroilta reisille.

San Jose museum visit

San Jose museum visit

Perehdyimme alkuperäiskansojen elämään parissa museossa San Josessa, Costa Rican pääkaupungissa. Columbus löysi Väli-Amerikan 1502. Alkuasukkaat olivat tottuneet kaupankäyntiin eri heimojen kanssa, joten he vaihtoivat ensin mielellään kultaa lasihelmiin ja muuhun sotilaitten mukanaan tuomaan rihkamaan. Siinä vaiheessa kun alkuperäisasukkaat eivät enää halunneet luopua kullasta, espanjalaiset pakottivat siihen ottamalla panttivankeja. Väkivallanteoista tuli vähin erin normi kunnes espanjalaiset olivat ryövänneet kaiken arvokkaan.

Boruca art on hotel room wall

Boruca art on hotel room wall

Costa Ricassa alkuperäisväestöä on jäljellä runsas prosentti eli 60.000. Heistä noin 2000 on Boruca –kansaa, jonka balsapuusta tehdyt naamiot ovat tunnettuja taidetöitä jopa Floridassa. Kyseinen heimo asusti Väli-Amerikan vuorilla ja puhui omaa kieltään. Sitä yritetään nyt elvyttää, kun ikäihmisistä ehdittiin tunnistaa kuusi taitajaa. Eristyksessä kansa välttyi espanjalaisten valtaukselta. Naamioita, joissa jumalhahmot ovat Quetzal, Tukaani ja Macao-papukaija, käytetään kyläjuhlissa edelleen. Joku pukeutuu espanjalaiseksi häräksi ja hänet kaadetaan naamiomiesten voimin.

Quetzal on paratiisilinnuista suurin ja värikkäin, vihreäselkäinen, punarintainen ja sillä on pitkä sininen pyrstö. Myös atsteekit ja inkat jumaloivat lintua ja pyhimykset ja tietäjät koristelivat sen sulilla päähineensä. Me näimme Quetzalin sadan metrin päässä avokadopuussa Costa Rican pilvimetsässä (cloud forest) Monteverdellä.

Quetzal in Monteverde cloud forest thru guide's telescope view

Quetzal in Monteverde cloud forest thru guide’s telescope view

Odotimme pilvimetsän olevan pilvien peitossa. Niin ei enää ole, ilmastonmuutos näkyy jatkuvana päivänpaisteena Väli-Amerikassa. Osa eläimistöstä katoaa, jokunen sammakkolajike on jo kuollut sukupuuttoon, samoin muutamat sammalet ja saniaiset. Orkidea-lajikkeita on Monteverdellä kahdeksansataa. Ne kukkivat puiden oksilla ja rungoilla, mutta ovat pieniä verrattuna kukkakaupassa myytäviin.

Dryas Lulia at Monteverde butterfly sanctuary

Dryas Lulia at Monteverde butterfly sanctuary

Perhoset ja kolibrit ovat kuin lentäviä kukkia. Me näimme niitä luonnossa ja majapaikkamme ympäristöön istutettujen pensaiden kukinnoissa (Foxtail-kasvi). Monteverdessä pistäydyimme perhosfarmille, jossa nuori biologi kertoi meille paitsi Morhpo-perhosien alkoholismista, ne kun elävät parhaat päivänsä kännissä syömällä mätäneviä hedelmiä, niin myös erilaisista toukista ja kuoriaisista. Jälkimmäiset ovat lahottajia. Sarvikuonolajike näytti tutulta, olemme nähneet vastaavan Stresassa. Ne möyrivät maassa vuosia, kunnes nousevat viimeiseen loistoonsa lämpimänä kesäpäivänä lisääntymään. Kaikenlaista eliötä maailman viidakoista löytyy. Jotkut puun kuorella elävistä toukista ja hyönteisistä välttyvät joutumasta suuremman ruoaksi tekeytymällä puutikuksi tai kuivaksi lehdeksi.

Chestnut-mandibled Toucan

Chestnut-mandibled Toucan

Sademetsä on täynnä tuoksuja kukkaisaromeista apinoiden löyhkään ja ääniä särinästä huutoon. Mölyapinat pitävät pahinta mekkalaa. Valkonaamat tai maitokahviapinat ovat hiljaisempia, suorastaan kaihokasvoja. Niiden etenemisen huomaa lehvästön kahinassa. Apinat heilauttavat latvustoa ja keinahtavat puusta toiseen. Jyrsijöiden siementen kaluaminen aiheuttaa sitä kovempaa nirskuntaa mitä suuremmasta rotasta on kyse.

Sleepy Coati at Arenal

Sleepy Coati at Arenal

Koatit ovat pitkähäntäisiä puolikarhuja, supin sukua. Ne tulevat yllättävän lähelle. Viimeisessä kohteessamme Osa-niemimaan kärjessä koatit ovat tottuneet ihmiseen. Ne osaavat avata ovia, jopa jääkaapin ja tehdä voileivän, elleivät ovet ole kunnolla lukossa. Jouluaattona huoneeseemme lennähti lepakko. Se kiersi kylpyhuoneenkin ennen kuin ohitti meidät mennen tullen seisomasta oviaukossa.

Poison frog

Poison frog

En halua muistella myrkkysammakoita tai käärmeitä. Niitä ei juuri sattunut kohdalle, kun astelin polkuja sandaaleissani. Oleellista on pitää sormet irti puiden rungoista tai oksista, koska niissä saattaa piillä ikäviä yllättäjiä. Käärmeet tai ainakin niiden keskenkasvuiset poikaset oleskelevat sademetsävuoristojen puissa, kun taas alangoilla käärmeitä on myös maassa. Sokeriruoko on enimmäkseen alamaitten kasvi ja sitä nykyisin korjataan pelloilta koneilla. Yksi syy on juuri käärmeet.

Monteverde El Trapiche coffee farm

Monteverde El Trapiche coffee farm

Jokainen suomalainen tuntee Costa Rica –kahvin. Se kilpailee maan ykkösvientituotteen asemasta ananaksen rinnalla. Me tutustuimme perheyritykseen, joka on onnistunut muuntamaan kahvin tuotannon turismiksi. El Trapiche kasvattaa omistamillaan rinteillä kahvia edelleen, mutta kahvin kuivatus, papujen erottelu ja lajittelu tapahtuu nykyisin osuuskunnissa. Arrabic on papu, jota Suomeenkin tuodaan, ainoa papu, jota Costa Ricassa tuotetaan. Kukin vientimaa paahtaa kahvin oman kansansa makutottumusten mukaiseksi. Paras kahvi kasvaa rinteellä puolentoista kilometrin korkeudessa ja poimitaan käsin. Kahvipensas, joka ilman typistämistä kasvaisi puuksi, tuottaa marjaa vuosittain lähes neljä kuukautta. Ensimmäisten punaisiksi kypsyvien marjojen lisäksi pensaassa on vielä valkoisia kukkia. Koneella poimittaessa mukaan saadaan raakileita, jotka heikentävät kahvin makua. Kahvin poimiminen on työlästä ja siitä maksetaan niin surkeaa palkkaa, että Costa Rican on otettava työväkeä naapurimaista, useimmiten Nicaraguasta.

Monteverde. Banana flower

Monteverde. Banana flower

Costa Rican kahvi on juuri oikeanlaista, ei koskaan kitkerää kuin ABC:n baarikahvi, eikä litkua kuten Yhdysvalloissa, se on tuoretta ja sen aromista voi nauttia kupin pohjaan asti. Ruoka Costa Ricassa oli kohtuullista, hedelmät herkullisia ja vihannekset maukkaampia kuin kana tai liha. Osa-niemimaalla me saimme myös tuoretta kalaa, joka oli herkullista. San Josessa muuttuisin aika nopeasti kasvissyöjäksi.

Arenal volcano

Arenal volcano

Arenal-tulivuori on yksi aktiivisimmista. Se välillä pölläyttää muutaman kekäleen, mutta viime ajat se on uinunut. Me asustimme Arenalin juurella, alun perin tulivuoren tutkimuskeskukseksi rakennetussa paikassa, luonnonpuistossa yli kaksikymmentä kilometriä La Fortuna-kaupungista. Reijon tilaama taksifirma kuljetti meitä kuoppaisia teitä muutaman tunnin ylös ja alas vihreänä leviävää kumpumaisemaa. Keskuksen vastaanottoon oli majapaikasta puoli kilometriä mäkeä ylös. Reippailu heti aamusta oli meille pelkkä ilo, koska aktiivisuusranneke riemastuu askelista ja täräyttää fanfaarin, kun 10.000 tulee täyteen.

Waterfall in Arenal

Waterfall in Arenal

Onneksi maa ei tärähdellyt. Vuonna 1968 paikalliset luulivat Arenalia metsämäeksi. Kuukausia kestänyt ajoittainen murina ihmetytti, jotkut huomasivat Arenal-joen lämmenneen, muttei kukaan aavistanut kunnes rymähti. Kylähulluna pidetty maajussi kävi varoittelemassa naapureita ennen jyrähdystä. Hän oli havainnut lintujen lentäneen pois ja otti polkupyörän alleen. Oppaamme oli silloin kolmevuotias. Hän ei asunut tuhoutuneen kylän keskustassa eikä muista tapahtumaa, jossa kuoli 75 ihmistä, mutta on sittemmin nähnyt useita laavapurkauksia, viimeksi vuonna 2010. Hän ei ole koskaan kiivennyt kraatteriin, mutta tietää ihmisiä, jotka olivat telttailleet sen onkaloissa vielä 60-luvulla. Myöhemmin tutkijat ovat arvioineet Arenalin purkautuneen edellisen kerran vähintään 450 vuotta aiemmin. Laavamassan arvioidaan olevan noin sadan metrin syvyydessä nyt noin 700 metriä korkean vuoren huipulta. Yksi kraatteriaukoista sylkee suustaan vesihöyryä, kolme muuta ovat enemmän tai vähemmän ummessa.

Natural bubble bath in Bosque

Natural bubble bath in Bosque

Joulun me ohitimme Osa-niemimaan kärjessä, Bosque del Cabossa, lähellä Panaman rajaa. Ruoka oli parasta mitä söimme Costa Ricassa. Vettä sai ja kahvia, muut juomat kirjattiin ylös ja maksettiin Tapaninpäivänä lähdön hetkellä. Omistajat Phil ja Kim Spier ovat amerikkalaisia ja asuvat pikkupoikiensa Samin ja Benin kanssa yhdessä taloista tällä muutaman sadan hehtaarin tilallaan. Phil on biologi. Hän innostui Costa Rican luonnosta ja osti ensimmäiset hehtaarit paikallisilta viljelijöiltä parikymmentä vuotta sitten. Osa maasta savusi kaupanteon

Bubble baths

Bubble baths

hetkellä, koska viljelijän käsityksen mukaan kaskettu maa oli arvokkaampaa. Phil palautti pellot viidakoksi ja luonnonpuistoksi. Kymmenisen vuotta sitten ensimmäinen vaimo ehkä kyllästyi. Phil löysi New Yorkista lakinaisen, joka on vastannut hotellibisneksen kehittämisestä. Nyt pariskunnalla on kolmisenkymmentä mökkiä ja gurmét-ravintola, kaksi uima-allasta, kymmeniä ylläpidettyä vaellusreittiä, brittibiologi ja paikallinen luonnontutkija, jotka opastavat turisteja sademetsän saloihin. Aktiiviranneke suihkautti ilotulituksen, kun kapusimme viisisataa askelmaa alas ja ylös, pari kertaa Tyynen valtameren puolelle ja kerran Dulce-lahden puolelle. Rannat alhaalla olivat kivikkoisia, Tyynen valtameren puolella oli luonnon rakentamia porealtaita, joissa pulahdimme.

Releasing sea turtle babies

Releasing sea turtle babies

Mielenpainuvin hetki oli auttaa seitsemisenkymmentä Olive Ridley –vastakuoriutunutta merikilpikonnaa aaltoihin. Naaras hilautuu rantaan kolme, neljä kertaa vuodessa, kun hetki on kypsä, etsii juurettoman mutta suojaisen paikan metsiköstä, kaivaa puolimetriä syvän kuopan, joutuu ehkä kokeilemaan maata useasta paikasta, ja munii sitten satakunta munaa. Touhuun vierähtää helposti viisi tuntia. Kun naaras on peittänyt munat, se on aivan poikki ja nukahtaa muutamaksi tunniksi. Sinä aikana tutkijat pystyvät punnitsemaan, mittaamaan ja merkitsemään naaraan. Se voi painaa viitisenkymmentä kiloa ja sen halkaisija voi olla 70 cm. Tästä suurempia kilpikonnalajikkeita on myös samoilla rannoilla, jotkut ovat lähes satakiloisia ja elävät yli satavuotiaiksi.

Heading to the sea

Heading to the sea

Kilpikonnan munat jäävät hautumaan yli kuukaudeksi. Hiekan liikkeistä ja lämmöstä tutkijat voivat päätellä kuoriutumishetken ja poikasten sukupuolen. Kohdallemme osunut erä oli todennäköisimmin enimmäkseen naaraita, ne olivat kuoriutuneet puolenyön jälkeen. Aamukuudelta auringon noustessa poimimme muutaman sentin pituiset pikkuiset räpisijät muoviämpäriin. Kun laskin ämpärin viiden metrin päähän vesirajasta, konnat kuulivat veden kohinan ja kiipesivät toistensa yli laitaa pitkin sen suuntaan. Todellisessa tilanteessa toistensa yli kiipien ne pääsevät kuoppien ja puunjuurten yli ja heikoimmat jäävät saaliseläinten yöpalaksi jo siellä, vain muutama promille selviytyy aikuiseksi. Jos ihmistä ei olisi auttamassa, suuret merikilpikonnat kuolisivat sukupuuttoon. Haaskalinnut seurailivat meitä puiden latvuksissa mutta ne eivät uskaltautuneet hyökkäämään, koska meitä oli kymmenkunta suojaamassa pieniä mereneläviä.

Mother's return path to the sea after laying eggs. tps://en.wikipedia.org/wiki/Olive_ridley_sea_turtle

Mother’s return path to the sea after laying eggs. tps://en.wikipedia.org/wiki/Olive_ridley_sea_turtle

Oli hellyttävää nähdä konnien etenevän vaivalloisesti hiekalla kohti merta. Aalto tuli ja otti heidät yksi toisensa jälkeen. Saatoimme nähdä kuonoparien nousevan pintaan kymmenisen metrin päässä ensimmäisen aallon rikkoutumisen jälkeen. Pikkukonnat uivat niin pitkälle kuin mahdollista. Ne syövät planktonia ja sukeltavat nelisen vuorokautta myöhemmin sadan metrin syvyyteen pohjaan etsimään vahvempaa syötävää.

Joulupukkia ei tänä vuonna tullut. Me annoimme toisillemme kortin verran lupauksia. Matkalaukut oli pakattu tiiliskiviksi, eikä niiden paino tai ympärysmitat saaneet ylittää pienkonematkustamisen ehtoja. Minulla oli mukana joulumekko, jota olen pitänyt joka ikinen aatto vuodesta 1991 lähtien. Se oli tropiikissa hiukkasen kuuma, mutta herätti kanssamatkustajissa ansaittua huomiota. Heistä suuri osa oli amerikkalaisia juutalaisia, joiden Hanukah tänä vuonna oli jo pari viikkoa ennen joulua. Oli professoreja, kirurgeja, juristeja ja filmialan efektiosaaja, joiden kanssa oppi asioita vaikka mistä. Moni ihmetteli kuinka me viihdymme Floridassa, poliittisesti perivanhoillisessa ympäristössä. Osa porukasta matkusti nuorten aikuisten lastensa kanssa. Heille köydellä lasku vesiputouksen pohjalle, kuristajafiikuksen tyhjentämään puuhun kiipeäminen, surffailu delfiinien keskellä ja viidakko olivat joulunmakuisia elämyksiä.

Monkey jumping at Bosque

Monkey jumping at Bosque

Lentomatka 80-luvun tsekkiläisvalmisteisella koneella San Josesta Puerto Jimenezin kentälle Golfo Dulceen Osa-niemimaalle oli paikkapaikoin töyssyinen, mutta perille selvittiin ja vielä takaisinkin. San Josesta paluumatka jatkui tavanomaisella lentokoneella Miamiin. Etäisyys Costa Ricasta Floridaan on samanpituinen kuin Milanosta Helsinkiin.

Wifi uima-altaalla Bosque de Cabossa toimi sen verran, että saimme pikapuheyhteyden koti-Suomeen. Kuuntelin Youtubesta ystävän lähettämän linkin varpusesta jouluaamuna. Se sai kyyneleen silmään. Floridan päässä meitä odotti monta tervehdystä ja pari pakettia, viinipullokin. Sain Reijolta DNA-tutkimuksen, muutaman viikon päästä siis tiedän mistä X-kromosomieni mitokondriot ovat peräisin. Perinnöllisiä tauteja en enää tässä iässä pelkää. Tutkimus ei voi antaavarmuutta, onko tämä matkustusvietti, jota yksi ystäväni kutsuu kulkutaudiksi, peräisin mummoni isoisän äidiltä. Ulrik lähti nuorena Lyttylän varvista meriä kiertämään ja hänen vanhempansa muuttivat useamman kerran, ensin Merikarvialta Turun lähistölle ja vuosien kuluttua takaisin Porin pohjoispuolelle. Kukaan ei tiedä mikä mies isäni isän isä oli, hän kun oli Marialla ennen kuin aviomies Kelin astui kuvioihin. Siitä sitten joskus.

Caracara at Bosque

Caracara at Bosque

Reijo on mielissään, koska hänen Y-kromosominsa varmistui olevan suomalaisugrilaisesta alkuperäiskansasta, niistä mammutinmetsästäjistä, joiden oli pakko muuttaa länteen saaliseläimen vähetessä. Suomalaismiehessä on keskimääräistä enemmän Neardenthalilaista ja hiven myös nykyisen Japanin seudun alkuperää.

 

Reijo oli matkamme järjestäjä tälläkin kertaa.

 

San Jose hotel view

San Jose hotel view

Lentoyhteydet/ Flights:

American Airways, Miami – Costa Rica

Nature Air, San Jose – Puerto Jimenez

 

Etukäteen varattu taksikuljetus/ taxi and transport inside the country

Transport Costa Rica, info@transportcostarica.net http://www.transportcostarica.net

San Jose – Arenal – taxi picking us up from the airport and driving us to San Jose from Monteverde

Arenal – Monteverde Taxidrive and boat combination over Arenal lake

 

Hotellit/Hotels

Arenal Observatory Lodge, http://www.arenalobservatorylodge.com/index.php

Hotel El Viandante, Monteverde, ei löydy omaa web-sivua, kahden tähden perhehotelli, erinomainen, omistaja italialainen kaveri, Booking.com, price for two nights USD 117, excellent service for the price, and Italian guy as the manager of the small family business, two stars, safe and homely

Torres del Lago Suites and Apartments, Sabana Sur, 25 metres from AMPM food store, right in front of La Sabana lake and park, price for 4 nights, USD 336, excellent service, a lot of space

Bosque del Cabo, Osa-Peninsula, http://www.bosquedelcabo.com/location/ quite costly but worth it

 

 

 

 

 

 

Posted in Costa Rica, Mexico, Cancún, omaehtoinen matkailu, omaehtoista matkailua, omatoimimatkailu, Pacific Ocean, tyynimeri, Uncategorized | Tagged , , , | 9 Comments

Key Westiin ajettiin, ei lennetty – Our flight to Key West turned to long drive

Visiting Hemingway home in Key West

Visiting Hemingway home in Key West. Click any photo to enlarge

English Summary:

We planned to fly to Key West in November but weather was windy, and even thunder hanging above Key West. So no way! Reijo decided to drive. It took us some hours along the keys we have seen before, lots of bushes and shallow water growing mangrove as all along the coasts in the South of Florida. We managed to get to Key West in time to see Hemingway’s house, that was the main target for the trip any way. The pretty B&B called Duval Gardens was just at the main street, and we had the opportunity to walk around the port and the old streets.

Farewell to the Arms tells about his time as an ambulance driver in Milano

Farewell to the Arms tells about his time as an ambulance driver in Milano

Hemingway is of interest to us as his book Farewell to the arms tells about Stresa, how the main character, young solder escapes the war rowing a boat from ashore of Hotel Borromée with his pregnant wife, and they reach Switzerland on the Northern top of the lake. Hemingway wrote the book in Key West when he was married with Pauline, his second wife. The events in the book follow Hemingway’s own life, as he participated in the Spanish war when he was just 19. He was not accepted as a solder, as he had lost eyesight from his eye in a boxing accident some years earlier, but he took a position to drive an ambulance and got wounded. He had to reside in hospital in Milan for months, and there fell in love with Agnes, the nurse, who was eight years his senior. As Agnes found out his true age, she wrote him a letter telling that she could not consider any further relationship. This was a major blow for the young man. He found solace in the States with his first wife, also much older.

Visiting Hemingway home

Visiting Hemingway home

So, we went to see the house Pauline’s parents gave to the couple as they wished to get them settled down in the States with their two little sons. Pauline and Ernest furbished the house to resemble the Parisian deco they liked, as they had lived in Paris for quite some time, Pauline as a journalist for Vogue magazine, and Ernest to be involved with the artists and writers who all just had to be in that city in the 1920’s. She used to organise parties on the grounds, and he used to travel reporting about the situation in Spain. As Ernest had his fairs and travelled with Martha, that would eventually become his third wife, Pauline replaced the boxing arena with a swimming pool. In the grounds there is a coin that he pushed in to show off that he also had some money that was probably used for building up the property. He left it all without taking anything with him.

Visiting Hemingway home

Snow White decendant

The cats now gazing in the garden are descendants of the one called Snow White that had six toes as half of the cats today. Martha did not like cats and kids. She was working as a war journalist for a competing newspaper, and they had a streak in Cuba. His fourth wife Mary got the idea of building the house outside Havana, when Hemingway wrote his Nobel winning novel called Old Man and the Sea. Mary had tens of cats there, and they also had dogs, and Ernest’s sons spent time there with him. He did not take any items from there either as he left it for the Cuban Republic. One of the items we saw there is an early work of Picasso, a bull’s head.

Key West has some atmosphere that reminds of Cuba. Roosters are part of it. We heard them even in the trees in the historic city centre, and waking us up also in Havana a few years ago.

A Key West garden

A Key West garden

 

Kukot kiekuvat puissa. Näin Key Westissä, ei missään muualla. Liekö siksi, että tiheään asutun niemen nokassa ei ole tilaa kukkoilla? Ernest Hemingway yritti sitä ja ehkä onnistui, sillä hän kehtasi röyhistellä jopa Pan Amin Karibian johtajan Jay-vaimo kainalossaan.

Hemingway swimming pool

Hemingway swimming pool

Hemingwayn talo on Key Westin suurimmalla tontilla, joka sekin on vajaan puolen hehtaarin maatilkku. Sille mahtuu talo, piharakennus, aikoinaan Floridan suurin uima-allas ja viidakkomaista puutarhaa. Siellä Pauline, Nobel-kirjailijan toinen vaimo, järjesti suuria galaaseja 1930-luvulla. Ehkä Pauline etsi niistä elämänsisältöä, kun avioliitto alkoi rakoilla. Kirjailija ei juuri pysynyt kotona. Sotakirjeenvaihtajan työ vei maanosasta toiseen ja 1940-luvulla Kuubaan.

Finca Vigia

Finca Vigia

Kukot herättivät aamulla myös Havannassa viisi vuotta sitten. Siellä me tutustuimme Hemingwayn suosimiin baareihin, ohitimme hotellin, jossa mies punkkasi kuukausia, aina samassa huoneessa, Ambos Mundos, room 511, Havana, kunnes kolmas vaimo Martha suostutti Hemingwayn vuokraamaan talon, Finca Vigian, joltakin ranskalaiselta tuttavalta. Se ei avioliittoa pelastanut. Marthan ystävästä Marysta tuli Hemingwayn neljäs ja pitkäaikaisin puoliso, joka kesti miehensä diabolisia touhuja ja mielenliikkeitä tämän itsemurhaan asti.

Mary Welch

Mary Welch

Arvellaan, että Hemingway kärsi kaksisuuntaisesta mielenhäiriöstä. Maanisessa vaiheessa hän kirjoitti kuin hullu. Tekstiä syntyi kymmeniä sivuja vuorokaudessa, kun mies sai flow’sta kiinni. Hän kirjoitti omakohtaisista kokemuksista, muistoista, tapahtumista aina muutaman vuoden takaa. Lopulta alkoholi imaisi hänet maailmaansa.

Ensimmäinen kirja And a Sun Rises on nuorten amerikkalaisen sekoilua Pariisissa ja Espanjassa. Tässä pikku katkelma, Brett on nainen. Porukalla ollaan seuraamassa huippumatadorin härkätaistelua.

– Ei hän säikähdy mistään, Mike uskoi.  – Osaa ammattinsa liian peijakkaan hyvin.

– Hän osasi sen jo aloittaessaan. Muut eivät pysty oppimaan edes sen vertaa kuin hän tiesi syntyessään.

– Ja laupias taivas, mikä ulkonäkö, Brett ihasteli.

– Tiedätkö mitä? Luulen, että Brett alkaa rakastua tähän härkätaistelijaveijariin Mike sanoi.

– En ihmettelisi yhtään.

– Ole kunnon veikko, Jake. Älä kerro Brettille enempää hänestä. Kerro siitä, millä lailla nämä kaverit pieksevät vanhaa äitiään.

– Kerro, kuinka suuria juoppoja he ovat.

– Kammottavia vallan, Mike vakuutti.  – Kuhkivat päissään aamusta iltaan ja pieksevät vanhaa äitiään.

– Sen näkee hänestä, Brett myönsi.

– Niin totisesti näkee, minä vahvistin.

Muuli oli valjastettu kiskomaan härän ruhoa ja sitten ruoskat läjähtivät, miehet juoksivat ja muulit ponnistivat ja työnsivät jaloillaan, kiihdyttivät juoksunsa laukaksi ja härkä  – sarvi pystyssä ja poski maata vasten  – pyyhki sileän jäljen hiekkaan, läpi punaisen portin.

– Seuraava härkä on viimeinen.

– Ihanko totta? Brett sanoi. Hän kallistui nojaamaan kaiteeseen. Romero viittasi picadoreilleen, jotta nämä asettuisivat paikoilleen ja seisoi sitten itse liikkumattomana, viitta rintaa vasten ja katseli areenan yli sinne päin, mistä härkä ilmaantuisi.

Näytöksen päätyttyä lähdimme pois kentältä tungoksen puristukseen.

 

– Nämä härkätaistelut ovat vallan mahdoton rasitus ihmisvoimille, Brett julisti.  – Olen vetelä kuin rätti.

– No, saathan kohta ryypyn, Mike lepytti.

Pilar features in some of his books

Pilar features in some of his books

Ernest Hemingway kirjoitti suurimman osan kirjallisesta tuotannostaan Key Westissä 1930-luvulla, tosin Finca Vigian talossa Kuubassa 50-luvun alussa syntyi Nobel-palkintoteos, Old Man and the Sea, Vanha mies ja meri. Se tuotti miljoonia. Hemingwayllä oli varaa ostaa talo, remontoida se ja rakentaa tontille tornin talon kupeeseen. Sieltä hän kiikaroi maisemia ja tonttinsa toiseen päähän rakennettua uima-allasta. Monet näyttelijäkuuluisuudet kävivät kylässä ja Ava Gardnerilla oli tapana uida alasti.

Hotellihuoneessa Havannassa 1939 Ernest kirjoitti kirjan To whom the bell tolls eli Kenelle kellot soivat. Siinä mies muistelee Espanjan sisällissotaa, josta hän kirjoitti lehtiin sotakirjeenvaihtajana 1937 – 1939. Kirjassa päähenkilö joutuu soluttautumaan vastapuolelle ja toteuttamaan tärkeän sillan tuhoamisen. Hemingway joutui itse FBI:n suurennuslasin alle sosialististen mielipiteittensä ja Espanjan sodassa rakennettujen yhteyksien vuoksi. Samoin matkustaessaan Kiinaan vaimonsa Marthan mukana, Hemingwaytä epäiltiin kansainvälisistä kommunisti- ja mafiayhteyksistään.

”Paperilla silta räjäytetään samalla hetkellä kuin hyökkäys alkaa niin ettei tietä pitkin päästä kulkemaan. Se on hyvin yksinkertaista.”


”Kun antaisivatkin meidän tehdä jotain paperilla”, El Sordo sanoi. ”Kun saisimmekin suunnitella ja toteuttaa jotain paperilla.”


”Paperi ei vuoda verta”, Robert Jordan lainasi sananlaskua.


”Mutta on hyvin hyödyllistä”, Pilar sanoi. ”Es muy utíl”.”Tekisi mieli käyttää hänen saamaansa käskyä sillä tavoin.”


”Niin minunkin”, Robert Jordan sanoin. ”Mutta sillä lailla ei voiteta sotaa.”

Havana home living room

Havana home living room

Ernest Hemingway oli komea, älykäs, kielellisesti kiehtova ja urheilullinen. Ei siis ihme, että naiset pitivät hänestä. Koulussa hän menestyi yleisurheilijana, teini-iässä nyrkkeilijänä ja myöhemmin jalkapalloilijana ja alppihiihtäjänä. Nyrkkeilyottelussa hän menetti näön toisesta silmästään jo varhain.

Ernestin isä oli lääkäri, joka myös lopetti päivänsä oman käden kautta. Äitinsä panostuksesta johtuen Ernest oli myös kohtalainen muusikko. Alkoholi syövytti miestä vähin erin vuosikymmenien aikana, tuli diabetes ja erilaisia vahinkoja, kerran Pariisissa suihku osui pahasti otsaan kylpyammeessa.

Hadley

Hadley

Key Westissä kirjailija eli muutaman vuoden niin tavanomaista perhe-elämää kuin se ylipäätään alkoholisoituvalle naistenmiehelle oli mahdollista. Hän toimi jopa nyrkkeilytuomarina areenalla, jonka paikalla on nykyisin ravintola Blue Heaven. Sinne me osuimme iltapalalle. Ernest Hemingway sai kolme poikaa, Jackin ensimmäisessä liitossaan Hadleyn kanssa 1920-luvun alussa ja Paulinen kanssa Patrickin 1928 ja Gregoryn 1931.

Patrick Hemingway elää ja hallinnoi isänsä kirjallisen tuotannon oikeuksia. Hän opiskeli Harvardissa ja perusti safaribusineksen Afrikkaan. Sittemmin hän on toiminut Yhdysvalloissa ja Wild Life –kuvioissa, kirjoittanut kirjoja ja editoinut joitakin isänsä Afrikkaa käsitteleviä käsikirjoituksia. Parickin tytär Mina asuu Floridassa , Meksikon lahdella Napolissa (lähellä meitä), ja pitää siellä kirjakauppaa.

Kirjassa Farewell to the Arms, Jäähyväiset aseille, Ernest Hemingway kuvaa pitkälti omia kokemuksiaan yhdeksäntoistavuotiaana ensimmäisessä maailmansodassa. Hän halusi kokea sodan, mutta armeijaan häntä ei puolisokeana hyväksytty, joten hän kirjoittautui ambulanssinkuljettajaksi Italiaan. Meille Reijon kanssa kirja on tärkeä siksi, että pakomatka soutuveneellä raskaana olevan rakastetun kanssa Sveitsiin, tapahtuu Stresan Hotelli Borroméen rannasta, meidän terassilta näkyvän ulapan yli. Ernest rakastui haavoituttuaan sairaalassa Milanossa ensimmäisen kerran elämässään, Agnesiin,

Agnes

Agnes

sairaanhoitajaan. Tämä ei kuitenkaan lähtenyt Ernestin mukaan vaan kirjoitti kirjeen, jossa toteaa, että heidän rakkaustarinansa on mahdoton. Agnes oli Ernestiä seitsemän vuotta vanhempi. Ernest kirjoitti tarinan kirjaksi vasta kun oli jo Paulinen kanssa naimisissa. Heidän ensimmäisen lapsensa synnytys on pitkä ja vaikea. Kirjassa sekä vauva että nuori vaimo kuolevat. Tekstissä Hemingway purkaa pelkojaan sekoittamalla muistoihinsa pettymyksen Agneksen suhteen.

Hemingwayn vaimot olivat kaikki kirjallisesti lahjakkaita ja kaksi ensimmäistä miestään vanhempia, Hadley peräti kahdeksan vuotta. Uskotaan, että Ernest näki Hadleyssä Agneksen.

Hadley oli musikaalinen. Väitetään, että hänestä olisi voinut tulla konserttipianisti. Ylisuojeleva äiti oli Hadleyn paras tuki ja pahin hidaste. Hemingway hurmasi Hadleyn, kun tämän äiti eli viime hetkiään. Perintörahoilla pariskunta pääsi Pariisiin. Se oli 1920-luvulla se kaupunki, jossa kaikkien merkkihenkilöiden ja sellaisiksi pyrkivien oli pakko asua. Hemingwayt tutustuivat Pariisissa kymmeniin eri alojen taiteilijoihin ja lukuisiin kirjailijoihin. F. Scott Fitzgerald ja hänen kirjansa The Great Gatsby, Kultahattu, innosti Hemingwayn yrittämään romaania. Niistä ensimmäinen And a Sun Rises, Ja aurinko nousee, oli käsikirjoituksena valmis vuonna 1925, kun Ernest tutustui vaimonsa ystävään Paulineen. Nainen oli journalisti ja Voguessa Pariisissa töissä. Pauline vietti aikaa ystävänsä Hadleyn luona ja innostui editoimaan Ernestin kirjaa ja auttamaan julkaisijan löytämisessä.

Kun Pauline lasketteli Ernestin kanssa Alpeilla, Hadley jäi Jack-pojan kanssa lastenmäkeen. Mäkiravintoloiden glögihöyryissä pari löysi toisensa. Avioerossa Hadley sai kipurahoina kirjan tuoton ja oikeudet.

Key West home view

Key West home view

Hemingwayn perheellä oli kesäkoti Wyomingissä, mutta myös Paulinen työkuviot veivät pariskunnan usein Atlantin yli Eurooppaan ja Pariisiin. Jossain vaiheessa suurkaupungit alkoivat rasittaa. Poikien synnyttyä Pauline halusi asettua Yhdysvaltoihin. Hän sai lahjaksi Key Westin talon vanhemmiltaan. Sen he remontoivat yhdessä Ernestin kanssa mieleisekseen. Kylpyhuoneet kaakeloitiin ranskalaisen Art Noveau –tyylisiksi, lattialaudat rakennettiin Brittiläisen Hondurasin mahongista, piharakennuksen yläkerta korjattiin Ernestin studioksi, puutarhaan rakennettiin nyrkkeilyareena. Kun miestä ei enää juuri kotosalla näkynyt, Pauline purki nyrkkeilyareenan ja kaivautti tilalle uima-altaan. Ernest raivostui. Hän sattui tulemaan kotiin, kun Paulinella oli talo täynnä ystäviä ja tuttavia ja Voguen asiakaskontakteja. Riita kärjistyi kysymykseen, kenen rahoilla talo oli remontoitu. Paulinella oli asiasta oma käsityksensä. Ernest kaivoi seteleitä ja kolikkoja taskustaan ja heitti niitä päin vaimonsa naamaa, mikä sitten jäikin miehen viime tempuksi siinä avioliitossa. Kuin sinetiksi Ernest painoi kolikon sillä hetkellä vielä pehmeään betoniin ja häipyi vaimonsa juhlista.

Martha

Martha

Ernestin kolmas vaimo Martha oli kymmenisen vuotta Ernestiä nuorempi ja hänestä tuli vuosien saatossa Yhdysvaltain ehkä merkittävin sotakirjeenvaihtaja. Vielä kun Ernest asui Key Westissä, hän kävi ampumassa villieläimiä Afrikassa ja katsomassa Espanjassa härkätaisteluita, koska kirjoitti novelleja ja raportteja Espanjan sisällissodasta. Martha tuli jossain vaiheessa varta vasten tutustumaan jo tunnettuutta saavuttaneeseen kirjailijaan Key Westiin. Väitetään, että rakkaus muuttui varsin pian kilpailuksi. He kaksi olivat sotakirjeenvaihtajia kilpailevissa lehtitaloissa ja lisäksi Martha halusi ja myös ryhtyi kirjailijaksi varsin pian.

Hemingway's Underwood Portable

Hemingway’s Underwood Portable

Ernest Hemingway ei ollut keräilijä. Hän jätti kaikki tavaransa Paulinen Key Westin taloon. Kuuban talosta Ernest myös lähti sieltä mitään mukaansa ottamatta. Yksi Kuubaan jääneistä esineistä on nuorelta Pablo Picassolta pikkurahalla hankittu häränpää.

Pojanpoika John Patrick Hemingway kertoo vierailleensa ensi kertaa Kuubassa vasta vuonna 2014. Isoisän Pilar-vene teki häneen vaikutuksen. Vaikka amerikkalaiset eivät ole juuri voineet matkustaa Kuubassa, voisi olettaa, että Hemingwayn pojanpoika olisi päässyt aiemmin tutustumaan kirjailijan taloon. Ernest Hemingway testamenttasi talonsa sieltä lähtiessään Kuuban kansalle.

Key Westissä Hemingwayn perheellä oli kymmeniä kissoja. Martha ei pitänyt kissoista eikä lapsista.

Mary oli Marthan ystävä, joka tutustui Ernestiin toisen maailmansodan kirjeenvaihtajana Lontoossa. Hän tuli hyvin toimeen Ernestin poikien kanssa. Mary taas piti kissoista, joita Hemingwayn pariskunnalla Kuubassa oli lopulta kuutisenkymmentä.

A Snow White  offspring

A Snow White offspring

Gregoryn ja Patrickin lemmikiksi Key Westissä hankitulla Snow White-kissalla oli etutassussa kuusi varvasta. Sen jälkeläisiä tepastelee talossa edelleen, tällä hetkellä 54 kissaa. Puolella kissoista on kuusi varvasta.

Ernest Hemingwayn omat jälkeläiset ovat seuranneet isäänsä seikkailijoina ja taiteilijoina, mutta on monella ollut henkisiä ongelmia. Vanhin poika Jack, joka vietti lapsuutensa Pariisissa ja Itävallan Alpeilla ja ryhtyi ammattisotilaaksi. Toisessa maailmansodassa hän toimi Ranskan vastarinta-aktivistina ja oli vähällä joutua saksalaisten käsiin. Jackin tyttäristä tuli elokuvanäyttelijöitä, Mariel näyttelee edelleen, mutta Margaux, josta tuli myös yksi maailman parhaiten palkatuista valokuvamalleista, teki itsemurhan 90-luvulla ja Jackin vanhimmasta tyttärestä Joanista tuli palkittu kirjailija. Hänen todettiin sairastavan kaksisuuntaista mielenhäiriötä jo nuorena. Jack oli alkoholisti ja nuorin tyttäristä Mariel uskoo isänsä käyttäneen vanhempia siskojaan hyväkseen. Marielin tyttäristä toinen on näyttelijä ja malli ja toinen kuvataiteilija ja malli.

Ernestin nuorin poika Gregory on ollut viitisen kertaa naimisissa, opiskeli lääkäriksi, mutta taisteli seksuaalisuutensa kanssa ja vaihtoi sukupuolta. Hän kuoli Gloriana. Kahdeksasta lapsesta puolet ovat julkaisseet kirjoja. Lorian-nimisen tyttären tytär Christen on myös julkaissut.

Retkemme Key Westiin onnistui, vaikka tuulet ja myrskyt estivät lennon ja jouduimme ajamaan parissa vuorokaudessa mennen tullen, 800 mailia eli 1200 kilometriä.

Key West street view

Key West street view after a stormy rain

Posted in Uncategorized | 2 Comments

Syntymäpäivämietteitä – Birthday thoughts

 

birthday-15

Birthday is special for all of us even if we do not organize a ball. It is wonderful to receive birthday wishes, today mostly through Facebook.

November is a dead month in the North but here in Florida we are lucky to enjoy warm weather. Our Cup of Gold flower bush has been blooming since we came here in October. The rest of the plants are also in good shape. Our good friend and neighbor Diane next door keeps an eye on them as well as picks up our mail.  Together with our neighbors other side she sees that all is in good order while we are away. Diane also has her birthday in early November, so we celebrated together.

****************************************

To see a video on Pirjo’s birthday click here. Nahdaksesi videon Pirjon syntymapaivasta klikkaa tasta:

https://www.dropbox.com/s/ci56fgb0muf7h24/Pirjo%2062.mp4?dl=0

Syntymäpäivä pysäyttää meistä jokaisen. Kolmekymppisenä miehet laulavat Olen kolmekymppinen, takana on luja putki nuoruusvuosien ja naiset vetävät karaokessa Aikuinen nainen mä oon. Jokaisella on syvällä sisimmässä huoli loppuuko nuoruus ja koska vanhuus uhkaa.

Äitini muisteli hetkeä jolloin pääsi irti työelämästä. Hän oli silloin 58. Heillä alkoi isän kanssa uusi nuoruus, velat oli maksettu, lapset aikuisia ja ystäväpiiri tanssiharrastuksen piirissä laajeni viikko toisensa jälkeen. Minä taas tunsin ensimmäisen kerran oloni ikälopuksi yhdeksäntoistavuotiaana. Olin diskossa. Muut olivat korkeintaan kahdeksantoista.

Ikä on suhteellinen käsite. Isomummuni, muistan heistä kaksi, olivat etäisiä ja kiukkuisia. Syynä oli mitä ilmeisemmin huolet, kipu ja kivistys. Niin kauan kuin pysymme jotakuinkin terveinä, pysymme nuorina. Sen viisauden olen oppinut äidiltä, joka edelleen ystäviensä kanssa heittää reippaan kävelylenkin joka aamu, käy uimahallissa, jumppaamassa ja laulukuorossa. Onnittelusoitto äidiltä oli laulu, ei se tavanomainen anglosaksinen renkutus, vaan pohjoisen kulttuuriimme kuuluva monimutkaisempi sävelmä.

birthday-10

Syntymäpäivänä pitää tehdä jotain poikkeuksellista. Muuten tällaisen välivuoden päivä painuu unholaan. Kun nyt sattuu olemaan harvinaisen lämmin marraskuu, uinti Meksikonlahdella oli juuri sellainen juttu, jolla kannatti merkata tätä vuotta. En ole mikään suolavesi-intoilija, en edes muista koska viimeksi olen pulahtanut mereen täällä Bradentonissa.

Aallot olivat lempeät ja vesi lämpimämpää kuin Lago Maggiorella koskaan.

Schreveningen has many cycle routes. 1998.

Schreveningen has many cycle routes. 1998.

Lapsena Yyterissä oli samanlaista, tosin vain muutamana kuumimpana kesäpäivänä. Kun 1900-luvun lopulla asuimme Haagissa, kävelimme usein Scheveningenissä. Tähän aikaan vuodesta siellä ei uitu, mutta ranta oli muutoin samalla tavalla väljä kuin täällä Floridassa juuri ennen pohjoisen lumilintuparvia.

Moni tuttu, sukulainen ja ystävämme täyttää vuosia marraskuussa. Naapurimme Dianen kanssa istuimme iltaa rantaravintolassa ja tuijottelimme auringonlaskua. Hän piti syntymäpäivänsä kunniaksi pyjamabileet. Yli kuusikymppiset amerikkalaisnaiset ovat lapsina vierailleet toistensa luona yökylässä. Sitä muisteltiin. Meikäläiselle Suomen maaseudun asukille sellainen tapa tuli tutuksi vasta tyttäremme birthday-5lapsuudessa Hollannissa ja Englannissa. Yökyläily, jossa lapset saavat valvoa toistensa luona aamuun asti, ja syödä jäätelöä sängyssä lusikalla perhepakkauksesta, saattaa olla anglosaksisen kulttuurin ilmentymä. Toki olin minäkin aikoinani öitä poissa kotoa, ystävän luona kauempana tai mummulassa, jossa kaverina oli runsaat neljä vuotta minua vanhempi äidin sisko. Mummu komensi meidät nukkumaan ajoissa eikä sängyssä saanut tirskua. No, joskus oli pakko painaa nenää ja suuta tyynyn, ettei nauru olisi kuulunut.

birthday-3

Dianen pyjamabileet osoittautuivat aikuisten naisten sivistyneeksi keskustelutapaamiseksi ilman musiikkia tai muuta taustahälinää. Harvalla oli pyjamaa vaan ilta- tai oloasu, mutta useammalla tohvelit. Dianen luokse jäi yöksi vain Linda, joka oli tullut Itärannikon pohjoisosista, tuhansien kilometrien päästä. Pyjamabileiden idea oli sitä samaa erityisyyden hakemista kuin minun Meksikonlahteen pulahtamiseni. Toteutus oli molemmissa lyhytkestoinen.

Suomessa kuusikymppisten bileissä jaksetaan juhlia puoleen yöhön. Taksin saa helposti, kun taas Floridassa en ole kertaakaan nähnyt amerikkalaisen tuttavamme tilaavan taksia. Runsaat kymmenen vuotta sitten, kun ostimme talon täältä Bradentonista, me ajoimme muutaman kerran taksilla ravintolaan ja sieltä kotiin. Taksin saanti oli hankalaa, koska se piti tilata tunteja aiemmin. En tiedä mikä täällä on promillerajana, mutta oli niin tai näin, jokainen toimii omatuntonsa, ajotaitonsa ja kuntonsa mukaan. Arvatenkin ongelma syntyy vasta, jos ajaa kolarin.

Amerikkalaisessa aikuisten bilekulttuurissa keskitytään teemaan. Syntymäpäivän lisäksi se voi olla super bowl, karaoke, valokuvat, elokuva, TV-show tai vaikka uusivuosi. Emännälle ei pidä jättää sotkua, joten syödään ja usein myös juodaan kertakäyttöastioista. Ne ovat enää harvoin pahvisia lerpukoita vaan ohutmuovista, jopa ruokailuvälineet muistuttavat kestokulutustavaroita metallimaalilla päällystettyinä.

Kutsun tullessa on kohteliasta kysyä emännältä mitä tai miten voi olla avuksi, useimmiten vieras saa luvan tuoda jotain naposteltavaa. Taitavat tuovat itse paistetun leivän tai kakun. Me eurooppalaiset olemme outoja, panostamme illallisen valmistamiseen ja kartamme kertakäyttökulttuuria. Moni meistä käyttää jopa kankaisia ruokaliinoja.

Diane arvostaa laatuviinejä. Hänen luonaan juodaan oikeista laseista ja joka viinilaji kaadetaan uuteen. Vain yhteisellä penkillämme lammen rannalla me juomme viinimme muovilaseista.

Sunset at Bradento beach

Sunset at Bradenton beach

Näin vuosipäivänä laskee ajan kulumista. On kulunut kolmetoista vuotta siitä, kun hankimme tämän talon Floridasta. Ensimmäisinä vuosina väestön ikärakenne järkytti. En ollut aiemmin nähnyt yhtä suurta osuutta vanhuksia, harmaantuneista ja kiloja keränneistä koukkuselkäisiin, rollaattoreilla tai rullatuoleilla liikkuviin. Sinfoniakonsertin yleisöstä suurin osa on finaalivaiheessaan. Jazz-tapahtumissa ja teatterissa eläkeikäiset ovat ehdoton enemmistö. Rannoilla näkyy lapsiperheitä ja kaupungissa on baareja, joiden asiakkaat ovat nuorta väkeä. Sittemmin olen vähin erin tajunnut, että eläkeläiset Sarasotassa ja Brandentonissa ovat hyvin toimeen tullutta porukkaa, pohjoisesta talvea pakoon päässeitä tai työelämän jälkeen Floridaan muuttaneita.

Birds of Coquina beach

Birds of Coquina beach

Naapurimme Diane oli talomme ostohetkellä nippa nappa viisikymppinen ja juuri aloittanut vapaaherrattaren päivänsä. Minulle oli silloin shokki, että niin nuori ihminen oli eläkeläinen. Diane oli saanut kolmekymmentä vuotta lääketeollisuuden suuryrityksen johtajan sihteerinä toimittuaan etupaketin, josta hän on sekä kiitollinen että ylpeä. Moni muu joutuu tekemään työtä paljon pitempään. Ostoskeskusten kassoilla ja palveluammateissa seitsemänkymppinen ei ole harvinaisuus. Taustalla saattaa olla vaikka mitä, puolison tai lapsen pitkäaikainen sairaus tai konkurssit tai huijarien pyramidi-investoinnit.

birthday-9

Diane panostaa omaehtoiseen ilmaistyöhön. Hän on sitoutunut moneen suuntaan, tehnyt ja tekee edelleen lukemattomia työtunteja sokeainkoirakoululle, tukee lasten ja nuorten aikuisten koulutusta teatterissa ja sirkuksessa ja avustaa useita muita hyväntekeväisyysjärjestöjä monella tavalla. Hänen ja kaltaistensa panos on yhteiskunnalle välttämätöntä. Suomessa taas kuntien ja kaupunkien toiminnot kustannetaan verovaroista. Eläkkeelle siirtyminen Yhdysvalloissa ei olekaan laakereille laskeutumista vaan monelle aktiivista uutta elämää.

birthday-12

Posted in Uncategorized | Tagged , , , | 2 Comments