Tahiti, Ranskan Polynesia, French Polynesia

Lotus from Tahiti

 

 

 

For English version see further down the blog.

Laskeuduimme Faa-a:n lentokentälle, Tahitille yhdeltä yöllä. Ihan ensimmäiseksi pimeydestä kaikui Kukko kiekuu. Urbaanit kukot taitavat mennä sekaisin joko lentokentän valoista tai jumbon laskeutumisesta.

Tahitilla on kuuma, päivällä vähintään 35C ja yöllä 25C. Ollaan tropiikissa. Jotkut pitävät tätä paratiisina, minä pidän hivenen viileämmästä, mutta viikon elämyksenä on ihan mukavaa nauttia saunasäästä ja vilvoittelusta sisätiloissa. Jälkimmäinen iski yli, sillä pidimme ilmastointia asunnossa liian kovalla ja sain nuhan.

Sailing boats in Faa’a. Click any photo to enlarge.

Reijo löysi meille asunnon. Damien ja Amélia mainostivat netissä entistä 40m2:n kämppäänsä. He kun ovat ostaneet uuden eikä nyt ole oikea hetki myydä asuntoa, jonka lähitienoota rakennetaan, mikäs sen parempi idea kuin laittaa asunto matkalaisten käyttöön. Me saimme nauttia Punaiuian merimaisemasta, alla rantatie, purjeveneet ja horisontissa Moorea-saari. Taloyhtiön uima-altaaseen pulahdimme ensimmäisen ruokaostosmatkan jälkeen. Meille asunto Pääsiäissaarten vaatimattoman hotellin jälkeen toimi, ei aina tarvinnut syödä ravintolassa ja sai vaatteetkin pestyiksi.

Papeeteen, Tahitin pääkaupunkiin oli yhdeksän kilometrin matka, bussipysäkki reippaan kierteen takana. Yritimme kerran, mutta helteessä päiväsaikaan urheilu saunassa pistää sydämen tykyttämään. Ensimmäisellä kävelymatkalla tuntematon ranskaa puhuva täti otti meidät kyytiin heti talon portista ulos päästyämme. Toisella kerralla olimme jo menossa autovuokraamoon. Ehdimme kävellä rinnettä alas risteykseen, josta mies poimi meidät pakettiautoonsa.

Photographer

Täällä puhutaan ranskaa ja ranskalainen kulttuuri paistaa läpi kaikkialla. Vuokrasimme Renault Clion, Carrefourista ostettiin sapuskat, patonkia, voisarvia, vuohenjuustoa ja viiniä. Mutta on Tahitilla sentään jotain tropiikin tuottamaa, ananakset ovat sopivan meheviä, ei happamia kuten usein Italiassa eikä makeita kuten Floridassa. Kaikkein parasta on kala. Se on aina tuoretta, jopa Carrefourin kioskibaarissa. Söin neljä kertaa Poisson Cru –annoksen ja mikään ei voi maistua sen paremmalta. Poisson Cru on tuoretta tonnikalaa kuutioina, se on raakakypsytetty sitruunalla tai limellä, annoksessa on mukana tomaattia, kurkkua, sipulia ja porkkanaraastetta, nesteenä kookosmaito, joskus mausteena tuore inkivääri, mikä antaa sille todella pikantin sävähdyksen.

 

Sacred temple

Kun Pääsiäissaarilla aikamme kului historiaan tutustumiseen, täällä Tahitilla sitä ei juuri muistella. Me käväisimme katsastamassa alkuasukaspyhäkön rauniot, paikassa Arahurahu, 18 km Papeteesta etelään. Temppelin suorakaiteen muotoinen laavakivistä ladottu lattia ja portaikkoa muistuttava alttarirakenne ovat nähtävissä. Alueella on parin patsaan jäljennös. Pääsiäissaarten porukka on saman sukuista kansaa ja on helppo havaita, että kivipatsaat muistuttavat Pääsiäissaarten ensivaiheen teoksia. Niissä ihmishahmo istuu polvillaan mutta Tahitin patsaissa usein sukupuolielimet korostetusti näkyvillä.

Ruins of Maraie of Mahaiatea

Arahurusta kivenheitto kohti eteläsaarta Paparan kylästä löytyy rannalta aikamoinen kivikasa. Sinne ei ole kylttiä, eikä pidäkään olla, koska paikalla ei ole mitään katsottavaa. Löytämästämme matkaoppaasta saimme selville, että kivikasa on Marae of Mahaiatea, polynesialaisen alkuperäiskansan merenjumalan pyhättö. Kapteeni Cookin laivassa ollut kasvitieteilijä Joseph Banks ihmetteli vuonna 1769, että kuinka niin keveä ja korkea rakenne saatettu pystyyn ilman rautapilareita. Irlantilaismies William Stewart pisti joitakin kymmeniä vuosia myöhemmin pystyyn puuvillaviljelmät ja tehtaan. Hän sai rakennusmateriaalia yksitoista kerrosta korkeasta pyramidista. Säät hoitivat loput ja pyhättö luhistui vajaassa sadassa vuodessa.

Clouds over Europe

Länsimaiset ristiretkeilijät havaitsivat saaret jo 1500-luvulla, mutta vasta 1700-luvun lopulla ranskalaiset ottivat saaret haltuunsa ja britit ja espanjalaisten siirsivät mielenkiintonsa muualle. Herra nimeltä Bougainville piti saaria kiinnostavina erityisesti siksi, että alkuasukkaiden kaulalla roikkui helminauhoja kultaketjuissa. Nykyisin helmiä tyrkytetään turisteille kaikkialla hotellien läheisyydessä ja erityisesti pääkaupungin Papeeteen keskustassa. Sinne turistit saapuvat useimmiten risteilijöillä. Meitä helmimuseossa luultiin saksalaisiksi, koska siellä odotettiin viidenkymmenen turistin ryhmää Europe-laivasta. Se kiertää maailmaa neljä kuukautta. Koko matkaa ei tarvitse olla laivassa, meille kerrottiin, voi lentää johonkin sopivaan satamaan ja valita vesireitti, joka kiinnostaa.

Lotus

Tahiti on kuuluisa mustista helmistään. Niitä on alettu viljellä 60-luvulla ja teollisuus työllistää tuhansia tahitilaisia. Mustat tai harmaan mustat tai sinertävän tai vihertävän mustat helmet ovat kalliita. Yksi irtohelmi, jonka läpimitaksi arvioin 7 mm, maksaa 67 euroa. En ostanut, koska minulla on kauniimpia koruja. Ei vain helmet vaan kaikki Tahitilla on kallista. Reijo on taitava matkanjärjestäjä, hotellia täältä ei juuri löydy alle kahdensadan euron, mutta asunnosta me maksamme luokkaa 80 euroa yö. Kahden hengen lounas ilman viiniä ja jälkiruokia maksaa luokkaa 40-50 euroa ihan missä tahansa ruokabaarissa.

Fruit stand on the roadside

Saaret ovat tuliperäisiä ja ne on asutettu nelisensataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua Aasiasta taitavasti kootuilla kanooteillaan. Asuntomme omistajapariskunnan Amélia on syntynyt Wallis & Futuna –saarella, joka kuuluu myös Ranskaan ja on lähellä Fiji-saaria. Demien on syntynyt Ranskassa ja he kaksi ovat tavanneet toisensa Uudessa Kaledoniassa, joka on myös ranskalaisten hallinnassa, lähellä Uutta-Seelantia. Amélia kertoi meille puhuvansa Wallis & Futuna –saarten kieltä ja käydessään pääsiäissaarilla, hän ymmärsi sen kieltä kun taas Tahitin alkuperäiskieltä hän ei ymmärrä. Tässä kielessä käytetään vokaaleja vielä pitemmässä nauhassa kuin Pääsiäissaarten kielessä, lentokenttäkin on Faa-a ja asuinpaikkamme on Punaauia.

Tropiikin luonto on vehmaan vihreää. Tahitin kansallispuiston alueella avautuu huikeita maisemia kuten myös Moorean Belvedereltä. Vuorelta alas virtaavat joet ja putoukset ovat Tarzan-elokuvista tuttuja alkuperäisasukkaitten uima-altaita ja suihkupaikkoja. Paikalliset uivat edelleen mieluiten jokiuomissa aivan merenrannan tuntumassa.

Vaimahuta cascades

 

Pääsaaren eli Tahiti Nuin vaikuttavin paikka oli Harrison Smithin perustama trooppinen puutarha. Se on Paul Gauguin museon vieressä. Ensin luulin miesten olleen ystäviä, koska puutarhan kasvit ja värit ovat juuri niitä, joita Gauguinin Polynesian tauluissa näkee. Paul Gauguin asui Harrison Smithin perustaessa puutarhaansa jo Hiva-saarella, jossa Paul myös kuoli vähän yli viisikymppisenä huumeisiin 1903. Sitä vastoin Harrison Smith veljeili toisen amerikkalaisen saarella asujan, kirjailija James Norman Hallin kanssa 1900-luvun alussa.

Harrison Smith tropical garden

Paul Gauguin museo oli kiinni. Se kuten hyvin moni muu paikka vaikuttivat siltä, että turismin tuomia tuloja ei kohteitten kehittämiseen juuri käytetä.

Papeete muistuttaa ranskalaisen tai belgialaisen kaupungin syrjäkujia lukuun ottamatta takana häämöttävää vuoristoa. Tie saaren ympäri mutkittelee rannan tuntumassa. Horisontissa näkyvä korallivalli estää aaltojen loiskumisen rantakiviin ja luo järvimäisen tyyneyden. Rantamaisema on turkoosin sininen ja vesi matalaa ja lämmintä kuin kylpyammeessa. Pikkukalat liikkuvat parvissa. Yllätys minulle oli, että rannat ovat useimmiten yksityisiä tai sitten kapeita liuskoja tien vieressä lukuun ottamatta muutamaa yleistä rantaa.

Fare Aute bungalows

Damien ja Amélia ehdottivat, että kävisimme Moorealla. Sen hahmoa ihailimme asunnosta heti ensimmäisenä aamuna. Reijo löysi meille jälleen kohtuuhintaisen mökin, ranskalaisen pariskunnan ylläpitämästä majoituspaikasta. Oveltamme Moorealla oli parikymmentä askelta rantaan. Kahdeksallakymmenellä eurolla ei parempaan pääse eikä Sofitelin tai Intercontinentalin mökit näyttäneet sen komeammilta paitsi, että joistakin niistä meren päälle rakennetuista pääsi omalta laiturilta veteen. Aika nastaa aamutuimaan. Tunnettuun ketjuhotelliin ei Moorealla pääse ellei ole valmis maksamaan vähintään 250 euroa yöstä, Reijon mukaan tarjolla oli jopa yli 600 euroa maksavia bungaloweja.

Saaret ovat turistimesta, ei juuri muuta. Moorea oli meille hienoinen pettymys, koska siellä ei ole muuta nähtävää kuin rantamaisema ja vuoret. Turisteille rakennetut retkikohteet ovat kehnosti kyhättyjä yrityksiä. Käykää katsomassa maatalouskoulua, ananaspeltoja, vaniljanviljelystä ja eteerisen öljyn valmistusta, majapaikkamme ranskalaisrouva neuvoi.

Turistibussit vyöryivät jäljessämme Belvederelle ja kamerat surrasivat avoimista ikkunoista. Naiset jonottivat haistelemaan ja ostamaan eteeristä öljyä, myyntivajat olivat yhtä rähjäisiä kuin kaikki muutkin rakennukset ketjuhotelleja lukuun ottamatta. Ilmeisesti maltaita maksavat turistit nauttivat ketjuhotellien palmurannoista, uima-altaista, rauhasta ja palvelusta. Ketjuhotellit rakennetaan sellaisiksi, ettei turistin tarvitse niistä poistua viikkoon tai kahteen.

Me näimme kalastajia töissään, lapsia leikkimässä, naisia myymässä hedelmiä. Kun runsaat kaksisataa vuotta sitten eurooppalaiset tulivat sivistämään villejä saarille, he toivat mukanaan laivoissaan paitsi tauteja niin myös elämiä, jopa rotan, jota ei aiemmin saarilla näkynyt. Väkiluku putosi rajusti, Tahitilla neljästäkymmenestä tuhannesta kuuteen tuhanteen vuosisadassa. Nykyisin Tahitilla asuu lähes 200.000 ihmistä. Yksilötasolla moni on varmasti hyötynyt ranskalaisuudesta, saanut koulutuksen ja maailma on avautunut, mutta moni on jäänyt työnorjiksi saamatta siitä merkittävää elantoa. Paikalliset asuvat mökeissä, jotka muistuttavat 50-luvulla Suomessa rakennettuja kesämökkejä. Turistit maksavat palveluista rasvaisia hintoja, mutta ilmeisesti raha virtaa saarilta pois, ketjuhotellien yläportaille. Ranskalaiset ovat riistäneet saarten asukkaita vielä jopa 1990-luvulla tekemällä ydinkokeita Muruoran ja Fangatafan atolleilla, joista on ehkä jäänyt radioaktiivisuutta pohjavesiin. Paikalliset juovat enemmän CocaColaa vuositasolla kuin minkään maan kansalainen. Ehkä sekin on kehitysmaan nopean muutoksen mukanaan tuoma ongelma, liian moni paikallinen nuori on ylilihava.

Me yritämme aina matkallamme löytää paikallisen sisimmän. Ystävällisyys Tahitilla pulppuaa, se tulee sydämestä. Siitä jää hyvä mieli. Näille mukaville ihmisille soisi onnellisuutta ja ehkä he ovat tyytyväisiä elämäänsä. Länsimaisin silmin siitä mahdoton varmistua viikon aikana.

 

Tahiti – French Polynesia

 

Those looking for paradise and relaxation Tahiti and one of its all included hotels might be the solution. Hotel Intercontinental in Moorea has captured a dolphin, to tap it you need to pay a hundred euro. Sofitel has private bungalows built on the water, so the guest may slip down into his/her own pier to take a morning dip. For those staying in these hotels there might not be a need to get out from the grounds at all except for organized bus trips.

Lagoon view

We did that more than thirty years ago in Bali, we stayed at Hyatt and ventured out for bus trips to the tropics to see ancient temples and stopped at local markets to buy gifts, we waited for the old ladies to climb up to the bus, and we partied during the nights at the hotel. During these last years Reijo has acted as a tour planner, getting info on places to stay from Tripadvisor and Booking.com, sometimes we book a private guide, like at Easter Island but most often we get around by our own means.

View from the private accommodation apartment

At Tahiti we stayed at a private home close to Faa-a airport, at Punaauia, nine kilometres from Papeete the main city at Tahiti-nui. The young couple, Damien and Amélia, who own the apartment and have bought a new home and expecting the right time to sell they rent it for tourists. For us the apartment was excellent. We could wash our clothes and we did not need to get to a restaurant twice a day. The locals do not eat at restaurants every day and as the tourists often eat at hotels or on cruisers sometimes it is quite difficult to find a nice restaurant.

Damien & Amelie

With Damien and Amélia we dined at Les Roulottes at Papetee. It is at the port close to the cruiser ships, and the locals gather during the evenings to select one of the kiosks offering fish, meat or chicken or even duck prepared in Chinese style. Amélia is born at Wallis & Futuna, an island closer to Fiji-Islands, and the two have met at New Caledonia another paradise island close to Australia and New Zealand. Amélia speaks original language of Wallis & Futuna, and could

One roulotte restaurant

communicate with the people at their visit on Easter Island thousands of kilometres away. She does not understand Tahitian though all these languages are related. She was surprised to learn that we Finns could pronounce the long vowels and combinations of K’s and H’s perfectly. There is something similar between these languages developed by people living in and from the nature.

The dish I liked most is Poisson Cru. I had it four times during the week. It is fresh tuna prepared with lime or lemon with grated carrot, sliced cucumber, onion and some tomatoes in coconut milk. The fish at Tahiti is always fresh even at the smallest snack bars by the coast.

Swimming at Moorea

The French influence could be seen everywhere. We went for groceries to Carrefour, hired Renault Clio, drank café au lait and ate croissants in the morning. People carried French bread just like in any French village.

We could see Moorea-island from the window of the apartment. So we got on a ferry and stayed in a private bungalow and drove around the island. It is less inhabited than Tahiti-nui but not much different. I was surprised to see how the roads were built just on the coastline, there was often just a narrow patch of land between the sea and the road. Some patches of the land was private. As the coral reef acts as a dam the waters inside are calm and shallow. The water is hot like in a bath and small colourful fish can be seen anywhere. The locals seem to prefer swimming in the river mouths. Some of the rivers still form natural pools and springs to take a shower like in the movies we have seen shot in tropics.

Statue at Arahurahu

At Tahiti its ancient history is not much respected. We drove to see Marae de Arahurahu that is a platform of an ancient temple. The statues seen there resemble the early statues at Easter Island though these present also women. Arahurahu is kept in some order but the other site Marae of Mahaiatea is just a pile of rocks. Captain Cooks’ botanist Joseph Banks describes it in 1769 as an amazing 11-story pyramid structure. Later its stones were used first by an Irishman William Stewart for his cotton plantation buildings. The sea took care of the rest.

Fruit stand on the roadside

The French explorer Bougainville got interested in Tahiti late 1700’s as he saw people wearing gold chains and pearls attached. Now Tahitian pearls are sold everywhere close to the big hotels and in the cities. The cultivation of pearls started in 1960 and now the industry employs thousands. It naturally is a question of taste but personally I like white and pink pearls better, and did not buy any.

 

The tourists are taken to a places where vanilla and aromatic oils from the Tahitian flowers  are made into fragrant. We went into one at Moorea that was full of tourist buses from the big hotels. Beautiful flowers and nice perfume but the process is a daylight robbery. Everything sold for tourists in Tahiti is expensive. And where does the money flow? The houses of the locals along the roads resemble summer huts built in Finland in the 50’s. Papeete looks like the poorest quarters of any French or Belgium city.

Pineapple

But…pineapple is great. They taste much better than anywhere else.

We like gardens and the Tropical Garden established by Harrison Smith by the museum of Paul Gauguin is worth the visit. Its leafy forests and ponds filled with lilies reminds me of the colours in Paul Gauguin’s paintings. The museum was closed and in such condition it would require a major renovation to house any paintings. Near by Jardin Public Vaipahi is built around some waterfalls. The rose of porcelain was in flower.

 

Moorea