Yhdeksän päivää Intiassa, Nine days in New Delhi and around

Taj Mahal

Delhissä me kaksi vaaleaa herätämme huomiota. Teinitytöt haluavat päästä kanssani yhteisvalokuvaan ja kehuvat vielä kauniiksi. Maan historiallisiin kohteisiin bussilasteittain tulleet koululaisryhmät hymyilevät ja huutelevat hello, how are you. Me olemme kiinnostavampia kuin monumentit. Keski-ikäinen mies haluaa ottaa kuvan pikkupoikansa

Students

kanssa, temppelin porttivahti kaivaa taskustaan älypuhelimen, siirtyy väliimme ja pyytää jonossa seuraavaa nappaamaan kuvan. Me olemme porttivahdille hänen elämänsä ensimmäiset suomalaiset. Rikshankuljettaja kaivaa syvältä vaatteidensa poimuista Nokian kännykän ja ottaa erikoisista asiakkaista monta kuvaa. Jotkut bongaavat lintuja tai eläimiä, intialaiset kansallisuuksia.

Intialaisia on yli miljardi. Delhissä näkee erilaisia ihovärejä, on maitokahvista mustanruskeaan. Hiusten sävyt vaihtelevat tummanruskeasta sinisenmustaan, vanhusten valkoinen on pesty hennalla punaiseksi. Se on trendikästä, kuskimme kertoo.

Vaikka kaduilla on hiekkapölyä, mutaa ja roskaa ja lehmät, aasit, apinat, vuohet ja koirat käyskentelevät vapaina, kadulla liikkuvien paikallisasukkaiden vaatteissa näkyy harvoin likaa tai tahroja. Ne pestään päivittäin, kuskimme kertoo, sillä hinduille henkilökohtainen hygienia on tärkeää. Työssä hiestyneet pojat ja miehet ottavat suihkun kadun reunassa palopostiin kiinnitetystä letkusta. Pesupaikalla jokirannassa, pyykinpesijät ovat enimmäkseen miehiä. Lingot muistuttavat 70-luvulla näkemiäni, ruosteiset pulsaattorikoneet 50-luvun laitteita ja romahduspisteessä olevat hellat, joilla lämmitetään vettä valkopyykkiin, vielä varhaisemmista historiamme vaiheista.

Ilman kuskia Delhistä tuskin saisi juuri mitään irti. Kaupunki on kuin vuosikymmeniä sitten kesken jätetty rakennustyömaa, jota on edistetty paikka paikoin. Ystävämme Silvaa saamme kiittää, että saimme käyttöömme luotettavan kaverin, Rajin, joka ajelee meitä kohteesta toiseen aamusta iltaan, jopa yön yli, jos tarve vaatii, seitsemällätoista eurolla päivässä. Jos mittariin tulee yli 80 km, pitää maksaa vähän lisää.

Liikenteen kaoottisuus hätkähdyttää. Kaistoista ei ole tietoa. Jos ne on joskus tiehen

Riksha

maalattu, viivat ovat kadonneet asfaltin kuoppiin ja pölyn alle. Delhin saastepilven hengenvaaralliset mikropartikkelit ylittävät terveysjärjestöjen määrittelemät rajat paikkapaikoin neljäkymmentäkertaisesti. Delhin väkiluvusta ei ole tarkkaa tietoa, koska kaikilla ei ole osoitteita. Luultavasti kahdenkymmenen miljoonan rajaa hivotaan. Asunnottomat polttavat öisin kaiken minkä irti saavat ja lämmittelevät tulen loimussa. Kulkuneuvoja pääkaupungissa on seitsemän miljoonaa. Uusia autoja rekisteröidään 1500 päivittäin. Rikshoja näkee kymmenittäin risteyksissä. Niissä on monta rekisteröimätöntä polkijaa, joista kuskimme mukaan osa on taskuvarkaita. Hän tulee ajelulle peräämme toiseen rikshaan varmistamaan, ettei meitä viedä ihan minne tahansa. Viralliset taksit ja valtion virkamiehet ajelevat valkoisilla Austinista kehitetyillä Ambassador-autoilla, takseina ne ovat keltamustia kuten myös kolmipyöräiset tuktukit. Kaasutukseen, paukkeeseen ja tööttäyksiin vähitellen tottuu. Kukaan ei merkkiäänistä välitä, ajetaan vaan eteenpäin, pysähdytään, käännytään miltä kaistalta tahansa sinne minne halutaan tai peruutetaan, jos on pakko.

Silva rakensi meille ja kuskille kohdelistan.

1. Jama Masjid –moskeijasta ja punaisesta linnoitus (Red Fort).
2. Lodhi Garden (Sultaani Lodhi hallitsi Delhiä ja Pohjois-Intiaa 1450-1530)
3. India Gate (vastaa Riemukaarta Pariisissa, leveä puistotie vie presidentinlinnaan ja ylimmän hallinnon keskittymään)
4. Presidential Palace (presidentinlinna)
5. Qutub Minar (madras-kauden temppeli ja torni n. 1300)
6. Lotus Temple (1980-luvulla rakennettu kaikkien uskontokuntien Bahai-temppeli, muistuttaa ulkonäöltään Sidneyn oopperataloa)
7. Humayan’s tomb (H:n hautamuistomerkki, korjattu Aga Khanin varoin, puistossa myös Isa Kahnin hauta. Hän oli Taj Mahalin pääarkkitehti)
8. Connaught Place (brittien rakentama n.s. uusi keskusta, keskuspuiston ympäri, länsimaisia merkkikauppoja)
9. Birla Temple, yksi merkittävimmistä hindutemppeleistä
10. Gandhi Memorial Museum (Mahatma Gandhin viimeinen koti, 144 päivää)

Lisäksi Siva kirjasi meille Delhistä ostospaikkoja: Merchant Market, Hanz Khas Village ja INA market.

Mosque

Kun saavumme, on perjantai, muslimien pyhäpäivä. Moskeijan keskusaukiolle levitetään punaraitaisia mattoja. Aurinko paistaa matalalta, lämpötila joulukuussa nousee korkeintaan asteen tai parin yli kahdenkymmenen, öisin ollaan kymmenen asteen tuntumassa. Naiset ja miehet käyskentelevät aamuauringon lämmittämällä kiveyksellä. Monet istuvat vesialtaan reunalla ja syövät eväitä, jotkut naisista ovat hunnutettuja, suurin osa värikkäästi pukeutuneita ja meikattuja. Useimpien vaatteet näyttävät uusilta. Pyhänä ollaan siis parhaat päällä.

Red Fort

Punainen linnoitus Delhin vanhassa kaupungissa on laaja alue. Muurien sisältä löytyy myöhäisen keski-ajan ylimystökaupungin kuoritut rakenteet. Mogulien dynastia, keisari Aurangzep ja hänen seuraajansa elivät kuin paratiisissa hoveineen ja palvelijoineen sata vuotta kunnes 1700-luvun lopulla persialaisten sotajoukot pääsivät läpi. Sotasaaliiksi he saivat hopeaa ja kultaa ja Kohinoor-timantin, sen maailman suurimmaksi väitetyn. Ylimystökaupungista jäi lopulta vain seinät pystyyn, kun mogulit ja Rajasthanin kuningaskunta taistelivat vallasta Delhissä. Rajasthanin uskotaan olevan Intian varhaisin kansakunta. Sen mahadatša sai pitää linnansa Jaipurissa, noin kolmensadan kilometrin päässä Delhistä, kun britit ottivat vallan 1857.

Intian historia on niin monimuotoinen, että sitä ei saa muutamaan sivuun. Indus- ja

Guru?

Ghanges –virtojen väliin jäävä alue on ollut asuttu kymmeniätuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Arkeologit ovat löytäneet todisteita varhaisesta paleoliittisestä kulttuurista ja satojen vuosien ja vuosituhansien kerrostumista. Alueen yli ovat pyyhkäisseet afgaanit, turkkilaiset, persialaiset ja hunnit. Kun meritie Intiaan löytyi vuonna 1498, englantilaiset rantautuivat Intian kaakkoisrannalle. Sieltä käsin brittien Itä-Intian kauppayhtiö laajensi omistuksiaan etelästä pohjoiseen. Britit pysyttelivät irti muhamettilaisten (mogulien) shaahikuntien ja sulttaanien ja hindulaisten vallanpitäjien kahinoista kunnes tilanne oli kypsä. Britit karkottivat viimeisen mogulin Delhistä vuonna 1857 ja liittivät Intian osaksi imperiumiaan. Jaipurin mahadatšasta tuli nukkehallitsija. Britannian Yrjö-kuninkaan kruunajaisiin 1903 mahadatša lähti mukanaan kaksi valtaisaa hopealeiliä täynnä Ghanges-joen vettä. Hän kun ei voinut kylpeä kuin pyhässä vedessä. Kyseisen hallitsijan pojanpojanpoika on nykyinen mahadatša, vasta 17-vuotias koululainen. Hänestä tehtiin prinsessan poikana ja isovanhempiensa adoptiopoikana perijä. Kaverilla ei ole valtaa mutta omaisuutta sitäkin enemmän. Kansa kunnioittaa häntä edelleen pyhänä alkuperäishinduhallitsijoiden ketjun jatkajana.

Traffic

Kun meritie Intiaan löytyi, kaikki merenkulkijakansat Euroopasta ryntäsivät tänne hankkimaan rikkauksia. Oli kultaa, jalokiviä, silkkiä ja muita taidokkaita kankaita ja erilaisia käsi- ja veistotöitä puusta, norsunluusta ja marmorista. Ranska sai osan maata vaikutuspiiriinsä, portugalilaisilla oli pitkään Bombay ja Goa. Myös hollantilaisilla ja tanskalaisilla oli omat tukikohtansa.

Huikein käsityötaiteen mestarityö on Taj Mahal Agrassa. Sinne on Delhistä runsaat parisataa kilometriä. Kuusikaistainen moottoritie alkaa Noidassa, noin tunnin ajomatkan päässä Delhin keskustasta. Sinne asti ajellaan urbaanissa ympäristössä. Noidassa rakennetaan pilvenpiirtäjiä ja kansainvälisten yhtiöiden logot loistavat rakennusten seinistä. Taajaman jälkeen tasankoa koristavat satojen tai tuhansien miilujen piiput. Punamullasta poltetaan tiiliä. Parin tunnin ajomatkan päässä alkavat peltoaukeat, on rypsiä, perunaa, sokeriruokoa, viljaa. Tiensyrjät ovat kaikkialla jätteitä täynnä. Agran kaupunki muistuttaa kaatopaikkaa. Hotellin ikkunasta voi seurata jätteiden kasaamista ja kaatamista naapuritontille. Työmiesten poistuttua paikalta lehmät ja koirat tulevat pöyhimään tontille jäänyttä tynnyriä.

Taj Mahal

Agran punaista linnoitusta mogulikeisarit asuttivat keskiajalla lähes sata vuotta. Sen vallihaudassa kobrat ja krokotiilit pitivät huolta tunkeutujista. Linnan pihaan vievä kivitetty uoma on jyrkkä. Sitä pitkin kun kaadettiin lämmintä vettä ja öljyä ja tuikattiin

Amber fort

tuleen, kutsumattomat vieraat tulivat varmasti katumapäälle. Kun linna tuli ahtaaksi, uusi rakennettiin Jaipuriin (Amber fort). Sen muurit kiemurtelevat vuorilla, vartiosotilaat päivystivät torneissa. Elefantit astelivat linnoituksen luiskaa pitkin ylös kuljettaen ylilihavia kultalangoista ommeltuja ja jalokivin koristeltuja sulttaaneja ja shaaheja. Yksi sulttaaneista oli 210 cm pitkä ja painoi yli 250 kg. Sillä massalla hän eli 40-vuotiaaksi. Haaremissa oli sulttaaneilla jopa 300 naista käytettävissään, jollakulla oli peräti 12 vaimoa mutta suurin osa pitäytyi kolmessa vaimossa. Viini virtasi ja musiikki soi. Naisten turvamiehet olivat eunukkeja ja sotilaat kai pidettiin naisten ulottumattomissa. Myöhemmin alueen kuivuus ja laajentumishalut johtivat siihen, että keisari muutti hovinsa ensin Jaipuriin ja sitten Delhiin.

Detail

Shaahi Jahani ei saanut poikalapsia kahdelta ensimmäiseltä vaimolta. Kolmas oli 19-vuotias, kun shaahi otti hänet puolisokseen ja joutui lupaamaan ettei enää muita vaimoja ottaisi. Tämä puoliso synnytti 14 lasta, joista kuusi poikaa. Hän kuoli neljänteentoista synnytykseen 39-vuotiaana. Shaahi Jahan oli niin otettu tästä puolisosta ja surullinen hänen menetyksestään, että hän hankki yli 35 hehtaaria metsää ja rakennutti tälle Taj Mahalin hautamuistomerkiksi Makarana-marmorista. Se on italialaista marmoria tiukempaa ja työläämpää käsitellä, mutta Taj Mahal on yli 300 vuotta vanhana edelleen kuin uusi. Mausoleumia rakennettiin 22 vuotta. Paikalle kuljetettiin 20.000 persialaista käsityötaiteilijaa, jotka veistivät marmoriin koraaninsäkeitä ja persialaismattojen kukkakoristeita puolijalokivistä. Rakennuksen pääarkkitehtina toimi Isa Khan. Hänen muistomerkkinsä on Aga Khanin restauroimana Delhissä Humayuan hautamuistomerkin kupeessa. Isa Khan palkkasi avukseen suunnitteluvoimaa Venetsiasta ja Ranskasta.

Taj Mahal ja Agra sen ympärillä ovat huikeassa ristiriidassa keskenään, maailman yksi kauneimmista rakennuksista loistaa puhtauttaan erinomaisesti hoidetussa puistossa Agran roskakasojen keskellä.

Jaipuriin on Agrasta neljän tunnin ajomatka. Se on Agraa siistimpi. Kaupunkia sanotaan

Amber fort detail

pinkiksi, koska englannin kuninkaallisten vierailua varten kaikki rakennukset 1700-luvulla maalattiin vaalean terrakotan sävyyn. Nykyisin Jaipur on käsityötaiteen keskus. Turisteja houkutellaan ostamaan kaikkea mahdollista jalokivistä ja silkistä kukkakoristeisiin marmoripöytiin.

Delhissä hinduja on 60% väestöstä ja 30% muslimeja. Jälkimmäiset kansoittavat vanhaa Delhiä. Sen kujat Jama Masjid Moskeijan ympärillä ovat kapeita, vilkkaita ja värikylläisiä. Maassa makaa sairaita ja vanhuksia, kaupoissa myydään kierrätettyä tavaraa, moskeijan lähellä ruusuja ja muita kukkia, hedelmiä ja ruokaa, pakattuna ja juuri paistettuna. Emme rohjenneet maistaa. Sitä vastoin uskaltaudumme Silvan kanssa iltaa viettämään Nizamuddin Auliyan moskeijaan. Sufi-musiikki on rytmikästä, orkesterin johtaja soittelee maassa makaavaa hanuria ja laulaa sooloriimit, jotka kuoro toistaa.

Park visit

Suomalaisten ex-pattien kanssa aika kuluu rattoisasti kun temppelit alkavat kyllästyttää. Delhissä voi matkalaukut täyttää edullisella tavaralla. Sitransoittaja Intian kulttuurikeskuksessa säväyttää, ei ihme että Beatlesit aikoinaan ihastuivat instrumenttiin ja tunnelmaan. Leela-hotellin sunnuntaibrunssi jää ikuisesti mieleen, samppanja virtaa rajatta ja pöydät notkuvat huippuherkuista. Ravintolasali on puutarhaan avautuvine korkeine lasiseinineen kerrassaan upea.

In front of hindu temple

Women & colourful clothing

As we arrive at Delhi, it is Friday, the holiday of the Muslims. The red rugs are being laid onto the square at Mosque Jama Masjid at old Delhi. People gather around the pools, bask in the gentle sun of December and have lunch and chat. Their clothing is clean and new. Most women wear original Indian dresses but men prefer jeans, cotton shirts, jackets and colleges. Even if the allies around the mosque are filthy and many people sick and poor, at mosque everyone is dressed up well. Just around the corner is Red Fort, the palace area that was occupied by the royals and their staff living in paradise from the end of 1600’s until end of 1700’s when the mughal kingdom started its downhill.

Muslim family

Old Delhi is still a Muslim area. Its allies are full of small shops selling anything from recycled machinery to fruits and food. We do not venture to eat there but we have the courage to go and listen to Sufi-music at Nizamuddin Auliya, another mosque where they happen to celebrate the 800^th birthday of one of the sacred saints. We also go to listen to professional Sitar-player accompanied with a drummer and someone reading poetry. It is an enjoyment, though we do not understand Hindu or Urdu, but the sound of the man’s voice is smoothing.

Just 30% of Delhi’s population is Muslim but most of the tombs and monuments are linked to Mughal’s empire that ruled most of North India (and today’s Pakistan and Bangladesh) in the Middle Ages. That reign came into India through Afganistan, and also Turks and Persians had a major influence of the years.

Tuk tuk driver

Delhi is a huge city. Its population might be around 20 million, nobody knows exactly as many live on the streets without an address. Seven million vehicles drive around in Delhi and 1500 new cars are registered every day. The noise of the traffic is overwhelming and the smog thick. Horns are blowing but nobody cares. Everyone just tries to get forward either on foot, bicycle, and rickshaws, tuk tuks, Ambassador-taxis, lorries, vans and other cars. The roads are rough, the white lines if there ever were those, have disappeared and if to be seen, nobody cares.

Narrow street in Delhi kashmir gate

Without a private driver, we would have been lost in Delhi. You just cannot get anywhere without a trusted person. There are so many people on the streets trying to beg, sell or trick you to somewhere. And a private driver with a quality car is not expensive. We hired a guy for our stay at 18 euro, 20 dollars a day all included. He took us to everywhere and waited us to have dinner or lunch or walk around in museums or parks.

Our good friend Silva had written us and the driver a list to take us around.

1. Jama Masjid Mosque and Red Fort at Old Delhi
2. Lodhi Garden
3. India Gate (sort of the Arch of the Triumph of Delhi, at the end of a long avenue towards the presidential palace)
4. Presidential Palace (and the white Ambassador cars around)
5. Qutub Minar (the ruins of an old Mughal temple from the 12^th century)
6. Lotus Temple (Bahai Temple, built in 1980-1986, resembles Opera House in Sydney)
7. Humayuan’s tomb (one of the Mughal emperors, built in late 1600)
8. Connaught Place (British built Circle, branded shops)
9. Birla Temple (a major Hindu temple)
10. Gandhi Memorial Museum (the house where Mahatma Gandhi stayed his last 144 days and where an assassin took his life in 1948)

Silva also listed us shopping areas: Hauz Khas Village, INA market, and Merchant Market. We also went to see a few cotton shops where the colours and designs are more appealing to western people, such as Anokhi and Fabindia.

School kids lining up

The monuments are full of school kids all dressed up in their uniforms. For them we are far more interesting than the temples or the ruins. They take pictures of us. Rickshaw driver digs up his Nokia phone from the inner layers of his clothing and takes several pictures of me. At the ticket desk the official asks the second in the line to take a picture of him and us on his iPhone. Some Indians have not seen Finns prior to us; they tick our nation in their list while we tick the monuments from Silva’s list.

Fruit stand

The history of India starts from 70000 years BC when the area between Ganges and Indus was already inhabited. The kingdoms, shahs, sultans and maharatša have passed through starting over two thousand years by Afghans, Turks, Persians and Huns. As the waterway to India was found in 1498 the Europeans had to come in shiploads to get the gold, silver, gemstones, silks, other fabrics, carved marble, ivory, and sandalwood. The British East-India Company got a stronghold before the French, Dutch and Portuguese. The latter got Bombay and Goa.

Barber shop

As the kingdoms in North-India fought each other, the British kept distance and waited for the moment to attach India into the Empire. That happened in 1857 when they pushed away the last of the moguls from Red Fort in Delhi. Mahadatša in Jaipur got to keep his position and he even travelled to London for the coronation George VII with huge silver vases full of Ganges-water, as the mahadatša could not have a bath in any other water. The present mahadatša is a 17 years old schoolboy living with his maternal grandmother, as his grandparents adopted him. The people still respect mahadatša and his family though they have no power.

Amber palace in Jaipur

The palace in Jaipur still has some of its old grandiose left. The mirrors and the silver furniture and even the dresses of the royal family can be seen in the museum. Mahadatša travelled even the shortest distances on an elephant or a carrier stool. Some of them became very fat, enjoying the pleasures of 300 women in the harem when some three to 12 wives were not enough, wine and wealth all over. One of them was six feet tall and weighted more than 250 kg. The grandfather of the present mahadatša died three years ago, but he was fit, he played polo and golf and other modern exercises.

Taj Mahal and an Indian lady

After Taj Mahal at Agra other temples feel bland. Shah Jahan built it in the 1600’s for his beloved wife who gave him 14 children and who died at her 14^th delivery at the age of 39. Taj Mahal is a combination of extremely beautiful crafts and well-designed architecture. Its main architect was Isa Khan whose descendant is Aga Khan, one of the multi-billionaires of the present day. No wonder Aga Khan has financed the renovation of the

Taj Mahal

temple of Isa Khan on the park of Humayuan, one of the latest mogul emperors. Architects from Venice and France were invited at the time to make sure the temple became the most beautiful one in the world. The Makarana marble is harder than Italian Carrera. The doorways are carved and crafted with semiprecious stones and windows carved to resemble lace. Some 20.000 men were brought from Persia to help the locals to carve flower designs using the models of Persian rugs. The symmetric buildings around the tomb were ready after 22 years of work.

Agra is a shocking contrast against Taj Mahal which is perfect in every way. The town is a scattered landfill. The plastic packaging as well as organic waste is covering not only the ditches, but also all shop fronts and empty lots. The cows, goats, dogs, apes and donkeys dig into waste and dirt to try and find something to eat. I read somewhere that just roughly 30% of plastic is recycled in India but I suppose in Agra that figure is 0%.

Gadhi’s bed.

Mahatma Gandi’s last home is humble and his thoughts written on the walls touching. His ideas included the morals people and nations are still looking for, the respect of people for what good they can do for each other and the world. For him man and woman were equal, as well as the colour of the skin had no value. An assassin shot him in January 1948 as he was walking through the garden to the small temple at around 80 years of age.

Gandhi’s writings.

The Finnish ex-pats and their families invite us to Christmas cocktails. We learn about business opportunities, how hard it is for the Finnish companies to get managers to come to live in India. The environment is tough, summers hot up to 50C, the winter smog difficult to breath.

The Sunday brunch at Leela Palace we will never forget. The glass roof and walls of the restaurant open out to beautiful green, the chef prepares special foods for us even if the set out tables are full of exquisite dishes of all kind, and champagne is poured to glasses when ever empty.

Shikh priests